Nyt saatte mahtavaa kuvamateriaalia. Tosin saa nyt nähdä miten toi blogger suostuu tuon videon aukaisemaan. Video on kuvattu ehkä joskus helmikuun alussa. Olen hyvin pahoillani huoneen kunnosta. Tuossa vaiheessa imuri oli vielä piilotettuna telkkarin taakse ja sängylle en jostain syystä ollut jaksanut tehdä yhtään mitään. Tosiaan, täällä ei ole portaita. Tai on hätäportaat, mutta ne on jossain hornassa. Tällä hetkellä täällä on enemmän luntakin. Ei ole muistikuvia siitä, minne ollaan menossa Jaanan kanssa. Luultavasti kahville. Minnekäs muuallekaan. Nohevat voivat kuulla huulirasvan kolinan, kun laitan avaimet laukkuun. Eipä oo Vaselinista paljon jäljellä:( Täällä on muuten tosiaan kierrätysongelmia, kuten huomaatte. Ei ne tuolta kierrätyspisteestäkään oo saanu niitä roskia eteenpäin.

Sitten muihin juttuihin. Käytiin tänään leffassa. Piti käydä kattomassa se Oscareita kahminut leffa Slumdog Millionaire. Oli hyvä, mutta Benjamin Button oli parempi. Testattiin Chinookin leffateatteri. Se oli tosi iso verrattuna Westhillsiin. Hyvä paikka, tosin penkit ei keinunut. Muuten sunnuntai meni hyvin pitkälti puhelimessa.

Oon huomannut täällä semmosen asian, että kun mietin kaikkia juttuja, mitä pääsen Suomeen tekemään (esim. ruokakaupassa käynti) niin ajattelen aina, että miten kysyn asioita englanniksi. Sitten havahdun jossain vaiheessa siihen, että eihän mun tartte Suomessa puhua ruokakaupassa englantia vaan ihan suomella pärjää. Monta kertaa kun oon soittanut Suomeen niin mietin kaikki kerrottavat asiat englanniksi etukäteen. Tuntuu ihan kamalalle, että kohta ei pääse käyttämään tätä kieltä enää. On niin helppoa ollu loppupeleissä. Monesti aina miettii, että onko jossain tilanteissa puhunut suomea vai englantia, mutta kaipa sitä englantia on vääntänyt kun toinen osapuoli on ymmärtänyt. Suomeen palatessa pitää miettiä myös sitä, että ihmiset ymmärtävät, mitä puhut muille suomeksi. Täytyy myöntää, että täällä on pari kertaa tullut kommentoitua jotain Jaanalle suomeksi, kun joku, josta puhutaan on vieressä. Ja sitten yksi hassu tapahtuma tuli mieleen. Nimittäin tällä viikolla yks suomalainen vaihto-opiskelija tuli meitä koululla vastaan. Moikattiin suomeksi sitä ja se meitä. Tuli sen jälkeen tosi outo olo, kun sanottiin "moi". Melkein kuulosti siltä, kun suomea ei-äidinkielenään puhuvat tervehtivät toisiaan.

Huomenna mennään pelaamaan kössiä ekaa kertaa. Jaana ei oo koskaan pelannut ja mäkin ehkä kerran. Saa nähä mitä tulee. Ei ehkä pelata oikeilla säännöillä, lätkitään palloa vaan. Finaliinkin pitäis lukea, mutta ollaan menetetty toivo jo sen suhteen. 90 monivalintakysymystä ja kaksi tuntia aikaa vastata. Ei paha muuten ehkä, mutta kysymysten laatu tulee olemaan jotain kamalaa. Ne on semmosia case-kysymyksiä ja kaikki vastaukset saattaa olla oikeita, mutta niistä pitääkin osata valita se paras kysymykseen sopiva. Terve vaan. Heleppoo suomeksi saatikka englanniksi.

Ai niin. Jatketaan tätä yhteistä harjoittelutaivalta. Lähdetään Kiuruvedelle syksyllä harkkaan. Auto pitäis hommata, että voitas startata Kuopiosta joka aamu kahvimukien kanssa kohti Kiuruvettä. Tosiaan, vuoden parhaat bileet missattiin kirjaimellisesti. Mulle kun ei aluksi irronnut koko harkkapaikkaa ja Jaana pääsi Kiuruvedelle. Onneksi sinne tuli toinenkin paikka niin yksikön vaaleanpunainen osa pääsi messiin myös. No, ehkä parempi arpaonni muissa harkoissa.

Jei, video latautui. Nauttikaa. On sen verta hyvää matskua, että taidan perustaa leffayhtiön. Ja hei! On maaliskuu!! Enää 38 päivää. Älkää kysykö miten hyvin ollaan suunniteltu kotiintuloa. Vastaus on: liian hyvin.