Aurinkoa ja Olympic Parkia

Lauantaina oli vuorossa Olympic Park. Lähinnä kuvausmielessä. Pitihän se vuode 1988 (korjatkaa jos olen aivan väärässä) Olympialaisten tapahtumapaikka käydä katsastamassa. Meidän piti mennä sinne kohtalokkaalla bussilla numero 20. Jos joku muistaa parin kuukauden takaisin huipun lauantai-illan, kun yritettiin päästä keskustaan niin kyseessä on sama bussi. Sillä piti mennä Brentwoodin asemalle ja vaihtaa toiseen bussiin. Ollaan jo sen verran kokeneita calgarylaisia, että tällä kertaa matka meni hyvin eikä oikeasta pysäkistä voinut olla erehtymättä.

Olympic Parkissa viihdyttiin yhteensä alle tunti. Eipä siellä ollut muuta kuin rinteet, jotka oli kyllä aikamoisen kivat varsinkin kun aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Olis kyllä tehnyt mieli mennä laskemaan. Kelkkarata nähtiin kanssa. Siinä tosin ei pystynyt laskemaan. Sisätilat oli aika aatamin aikaiset eikä niillä paljon voinut kehua, mutta siellä oli loistava kautta, jossa oli alennukset ja tämä täräytti ja osti Burtonin ihanan t-paidan. Munhan piti säästää huhtikuiseen Irlannin reissuun, mutta kun lähti niin halvalla ja se oli niin ihana niin oli pakko.

Matka takaisin meni hyvin. Loppuilta meni ruokaa laittaessa. Tehtiin fuusio-jauhelihakeittoa ilman mausteita (tai no vähän lainattiin Jaanan kämppiksiltä). Oli hyvvää. Sit ei keksitty muutakaan niin mentiin koulun Timille ja ostettiin kahvit ja muffarit. Ei voinut ostaa pientä kahvia, kun mukit oli loppu ja mä vein vikan maidonkin. Onneksi saatiin muffinssit sentäs. Oli aika pahaa kahvia, mutta siinähän se alas meni rupatellessa. Lähinnä mietittiin kotia. Mitäpä muutakaan Enää olis reilut 2 viikkoa jäljellä. Ollaan jo aika voiton puolella, mutta silti on aika ahdistavaa olla täällä. Harjoittelu on aika kamala. Tosin keskiviikkona päästään akuutille katsomaan oikeita hulluja. Se on mielenkiintoista. Torstaina pidetään Suomi-esitys. Tosin ilman ruokaa. Onneksi meillä on ne Mikan lähettämät esitteet ja Maijun kortti. On edes jottain materiaalia. Perjantaina sitten saatetaan lähtee johonkin pikkukylään, jossa on joku hullula. Tai ei nyt sentään, mutta joku mielenterveyspaikka. Riippuu siitä antaako pomo luvan. Ens viikko olis sit suht helppo harkan osalta. Lähinnä nuo tehtävät aiheuttaa päänvaivaa kun ei oikein millään jaksais kirjoittaa mitään mieltä ylentävää ja syvällistä omasta oppimisesta. Oon ihan hukassa ton reflectiven kanssa. No, kaippa siihen jotain saa rykäistyä. Vikalla harkkaviikolla käydään kai ohjaajien kanssa syömässä intialaista ruokaa jossain. Kai ne tarjoo. Sit meillä on sen community health nursingin työn esittäminen. Pitäs saada yks maalausprojekti töissä loppuun. Niin, meilläkin on Art Groupissa oma projekti, jota tehään. En tiiä arvioiko ne meitä siellä kanssa. Opettajatkin kutsui meidät illalliselle, mutta ei me päästä, kun me ollaan Flamesin pelissä. Eipä kyllä kamalasti haittaakaan. Ne opettajat on nimittäin lievästi sanottuna outoja. Mutta niistä enemmän sitten kun palataan. Uutta tekemistäkin keksittiin vikoille päiville. Nimittäin mennään manikyyriin. Täällä se maksaan noin 20 dollaria eli reilun kympin euroissa. Meidän rakkaassa pikkuostarissa, Westbrookissa, on semmonen paikka, jossa käydään 7.4.

Sitten loppuun vielä kämppispäivitystä. Meillä oli jääkaapissa kaksi viikkoa jauheliha, joka oli ainakin kerran sulatettu. Voin kertoa, että oli aikasen harmaata lihaa se. Voin fyysisesti pahoin joka kerta kun aukaisin jääkaapin. Nyt olivat ottaneet sen pois sieltä, mutta en tiedä tekikö ne siitä jotain. Jaanan kämppis taas jättää puhdituslappuja joka paikkaan. Vessan lattiahan niitä on ollut täynnä jo pitkään, mutta nyt niitä löytyy myös olohuoneesta makkariin vievissä portaissakin. Se on vaikeaa nostaa ne laput siitä roskiin. Joillekin tuottaa näköjään todella paljon vaivaa. Meillä täällä on sama juttu pudonneiden jääkaappimagneettien ja jonkun paperilapun kanssa. Ne on ollu jo aika pitkään tuolla lattialla..

Ens viikko sais hurahtaa nopeasti. Sitten helpottaa taas vähän. Enää 6 päivää harkkaa ja 18 päivää yhteensä lähtöön! Ei me lasketa.