Toilet issue

Täältä lähti kevät samantien pois. Tänä aamuna oli niin järkyttävä lumimyräkkä, että Jaanan kahvinhakureissu oli aikamoisen suorituksen takana. Kanadalaiset eivät nähtävästi tunne käsitettä aura-autot. Onneksi pakkasta ei ollut paljon. Tai en tiiä oliko se onni, sillä päivällä kaikki täällä oli täyttä loskaa. Ja kun sitä lunta oli yön aikana satanut melkein polviin asti niin ai että oli mukavaa kun päivällä lämpötila kohosi plussa-asteisiin.

Sunnuntait on ollu perinteisiä leffapäiviä. Niin tänäänkin. Lähdettiin hyvissä ajoin leffaan, koska meidän piti käydä Tommyllä shoppailemassa vikaa kertaa. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Meille ikuista kismaa on aiheuttanut täällä bussi numero 13. Se ei koskaan tule sillon millon sen pitäs ja pari kertaa on tainnu vuorokin jäädä juuri meidän kohdalla välistä. Nyt aateltiin, että bussit on sään takia sata varmana myöhässä. Vedettiin naamaan äkkiä loistavaa fuusio-jauhelihakeittoa ja eiku menoksi. Noin 150 metriä ennen bussipysäkkiä huomataan, että 13 ajaa koulun ohi. Eiku juoksemaan. Samalla kun lähdetään juoksuun huomataan, että kanadalaiset ei todellakaan tunne käsitystä aura-auto. Jalkakäytävä on polvia myöten lumessa. Ja tytöt eiku juoksee. Bussi pysähtyy valoihin ja pieni toivon kipinä syttyy. Ja se sammuu samantien kun valot vaihtuu ja bussi ajaa ohi. Se oli ajoissa tällä kelillä. Sitä ei tapahdu numerolle 13 koskaan. Eiku oottamaan toista. Puolituntia istutaan pysäkillä. Autot ajaa ohi ja loska lentää. Onneksi ollaan turvassa katoksen suojassa. Vihdoin bussi tulee. Kaiken hyvän lisäksi aina kun mennään Westhillsiin numerolla 13, kuski käy vessassa matkan varrella. Se on just ennen Westhillsiä. Ja niin kävi tälläkin kertaa. Tais tehä vielä täysistunnon siellä. Me ootetaan kahdestaan bussissa bussin ovi auki ja ootetaan, että joku hullu tulee ja kaappaa bussin. Onneksi sitä ei tällä kertaa tapahdu. Päästään Westhillsiin ja Tommylle. Mä löysin yhden tulijaisen, samoin Jaana. Pojat, oon pahoillani, mutta Tommy petti nyt pahimman kerran. Ei ollut neuleita ei sitten minkäänlaisia.

Tommyn jälkeen Safewaylle, jossa löydetään superkuitupitoista leipää. Salaatti jouduttiin jättämään kauppaan, kun ne ei myy sitä kun semmosissa jättitertuissa. Oikeasti. Kassapoika ei suostunut myymään mulle salaattia, kun olin ottanut semmosesta tertusta vaan osan. Sanoin, että voin maksaa terttuhinnan, mutta en saanut salaattia siltikään. Naurattaa tuo meininki.

Leffa oli tällä kertaa The Reader. Kate Winslet sai siitä Oscarin. Oli kyllä Oscarin arvoinen suoritus. Itse leffa oli todella ahdistava. Tosin näyttelijätyöt oli loistavia. Namiskuukkeli Ralph Fienneskin oli siellä:) Leffasta päästiin samantien bussiin, joka oli 112 eli ei tarvinnut 13 kanssa pelata.

Kotiin palattuani jännäsin, että minkälainen vastaanotto siellä oikein on. Nimittäin kun lähdin kämpiltä, oli rakkaalta kämppikseltä jäänyt vähän tavaraa vessanpönttöön. Mä yritin epätoivoisesti sitten vetäistä sen pois, mutta kaikki tavara alkoi melkein tulvimaan pöntöstä yli. Onneksi ei ihan. Mulla ei ollut aikaa jäädä sillon siivoamaan toisten jälkiä ja kämppiskin oli poissa, joten en voinut mennä ystävällisesti pyytämään, että voisko hän siivota omat sotkunsa. Kotiin tullessa sotku oli siivottu onneksi. Tosin tukos oli poistettu, mutta vessaa ei oltu viittitty pestä. Siellä on nyt pöntön reunat täynnä sitä itteesä. Jos ei mitään tapahdu niin pitää kai minun ne sieltä siivota. Mun kämppishän ei tunnetusti ole opetellut vessanpöntön pesua. Siellä on aina jäljet.. Kiitos Ollille, että opetti tän tärkeän taidon mulle aikoinaan. Eipähän tartte hävetä täällä Kanadassa:D Tosiaan odotin, että kämppis tulee mulle sanomaan, että voitko siivota jälkes. Kerran se on tullut, kun mulla oli se yrjötauti ja olin vielä aika heikossa kunnossa. Kehtaa mulle tulla kysymään, että voitko pestä vessan ja sit ite jättää tavarat pönttöön, eikä osaa ikinä muutenkaan pestä sitä. Onneks mitään kommentteja ei tullut ja jos ois tullut, niin ois mulla ollut kyllä hyvät vastaukset siihen. Kun ei ollut mun ongelma niin ei ollut. En tiiä. Pitäs varmaan opettaa näille jotain perusjuttuja. Tänään kun tulin elokuvista kotiin niin meidän eteisessä haisi p ja keittiössä samoin, mutta semmonen täällä-on-ruokaa-homeessa-p. Että jos ei tässä vaiheessa vielä ole tehnyt yhtään mieli kotiin niin nyt kyllä tekee ja kovasti. Puhdasta Suomea.

Olen puhunut. Ugh.