Nyt on käyty tutkimassa reitti Calgary Flamesin jäähalliin. Osataan lauantaina sitten mennä sinne. Matka on todella helppo keskustasta ja kävely sinne kestää 20 minuuttia. Matkan varrella oli paljon työmaata. Tänne rakennetaan todella paljon uusia rakennuksia. Tässä hieman erilainen kuva Calgarysta.
No niin, itse asiaan. Sunnuntaina oli opiskelupäivä. Tahkottiin mielialalääkkeitä läpi aika monta tuntia. Oli vaan aika tahkoamista. Täällä pitää tietää lääkkeistä aika paljon enemmän, kuin Suomessa. Tai niistä lääkkeistä pitää tietää sellaisia asioita, joita lääkäreiden tai farmaseuttien pitää tietää Suomessa. Onhan niistä hoitajankin hyvä tietää, mutta kun pitää opetella 100 erilaista vaikuttavaa ainetta, mihin niitä käytetään, niiden haittavaikutukset ja mitä pitää tarkkailla ja tehdä diagnooseja potilaista, jos he käyttäytyvät tietyllä tavalla niin alkaa vaan usko loppua opiskelussa. Vielä kun se pitää tehdä englanniksi. Ja farmaseutit hiljaa, se on teidä osaamisalue ja siksi te opiskelette vielä enemmän lääkkeitä ja niiden vaikutuksia. Ja tänään oli tentti lääkkeistä. Eikä tainnut mennä kovin vahvasti kummaltakaan. Vähän vaikea vastata kysymyksiin, kun ei tiedä puoliakaan sanoista ja ymmärrä kysymyksiä. Kyllä tämä englannin ymmärtäminen on hyvää siihen asti, kun pitää jotain yli-inhimillisiä sanoja ympätä kokeeseen. No, jospa ne on meille armollisia. 
Sunnuntaina pääsimme sitten testaamaan purkinavaajaa, jonka lauantaina ostimme. Harmi kun ei tullut otettu kuvaa siitä avaajasta. Joku viisas olisi voinut kertoa, miten sitä käytetään. No, pääasia, että saatiin tonnikala ulos purkista. Aikaa siihen tosin meni.. Tässä työn tulos: Aurinkoinen tonnikalapurkki. Taidetta.
Sunnuntaina käytiin myös heittämässä aivot narikkaan leffassa. Käytiin katsomassa laatuleffojen laatuleffa, Bride Wars. Oli muuten huono. Ei ne osaa enää tehdä hyviä aivot narikkaan leffoja edes. No, mutta pääasia, että käytiin leffassa ja osattiin tulla sieltä takaisin uudella bussilla. Eikä tällä kertaa tarvinnut istua 2 tuntia bussin kyydissä. Heti meni oikein reitti.
Maanantaina testattiin Jaanan kämpän uuni. Mun kämpässä ei varmaan ruokaa tulla tekemään, kohta näette syyn. Purkinavaajan käytössä olin jo ehkä hieman edistynyt. Avaaminen ei kestänyt niin kauan kuin sunnuntaina. Lasagne valmistui uunissa ja oli vielä aikasen hyvää. Onnistunutta kokkailua siis. Ei ehkä kuolla nälkään täällä. Ruoan jälkeen lähdettiin tosiaan sitten keskustaan pyörimään. Lempparibussi eli numero 18 vei meidät nopeasti keskustan sydämeen. Tosin tällä kertaa bussi oli tavallinen eikä pali. Ensin käytiin siis etsimässä reitti jäähallille ja sitten päätettiin käydä tutustumassa Calgaryn Chinatowniin, joka osoittautui ihan mamis paikaksi. Oli se ihan hauskan näköinen alue, mutta ei siellä ollut yhtään mitään. Paikallisesssa ostoskeskusessakin käytiin, joka haisi ihan kamalalle ja oli pieni kuin mikä. Eipähän tartte käydä sielläkään enää. Pyörittiin vielä keskustassa vähän aikaa ja käytiin Tim Hortonsilla kahvilla.
Ja tosiaan loput kortit lähti maanantaina Suomeen. Ensi viikolla varmaan tulevat. Minä tuhlasin omaisuuden myös yhteen ystävänpäiväpakettiin Suomeen. Mutta rahaahan se vain on. Ja vielä maanantaista, että saatiin opiskeltua tosiaan sen verran, että nyt on kaikki quizzit tehtynä.
Sitten tähän minun lempiaiheeseeni eli tähän kämppään. Tässä todistusaineistoa siitä, että täällä ei ole ihan helppo asua. Maanantaina imuroin oman huoneeni ja minun ja kämppikseni yhteisen tilan, kun vihdoin ja viimein löysin imurin. Piilottelevat sitä telkkarin takana. Eipä kyllä tullut mieleenkään etsiä sitä sieltä. Ehkä se on siellä siksi, ettei imuri olisi muistuttamassa siivoamisesta koko ajan. En tosin usko, että siitä olisi mitään hyötyä. On ollut vähän ongelmia omien astioiden tiskaamisen kanssa, kun tiskiallas ja sen ympäristö on täynnä muiden astioita. Itse olen tiskannut kaikki astiani aina käytön jälkeen, joten tässä seuraavassa kuvassa ei ole yhtään minun astioitani. Sitä paitsi minun astiat käsittävät lautasen, haarukan, lusikan ja veitsen, joten ei kovin pitkäksi aikaa voi jättää niitä lojumaan.
Parasta tässä on se, että tämä kuva ei todellakaan ole vielä pahimmasta päästä. Pahemman näköistäkin täällä on ollut. Ja noi astiat ovat olleet tossa koko ajan. Yhden kerran tuo pöytä on "tyhjennetty" siten, että siihen on jäänyt kaikki haarukat ja veitset ja lusikat pöydälle, muut astiat on tiskattu. Seuraavan kuvan perusteella voitte kuvitella hajun, joka täällä kämpässä on. Eilen Jaana kohteliaasti laittoi minun huoneeni oven kiinni heti, kun tänne tulimme, vaikka kävimmekin täällä ihan pika pikaa, ettei haju tule tänne mun huoneeseen. Yksikään pizzalaatikko tai muukaan asia tässä kuvassa ei ole minun. Ja tämäkään ei vielä ole pahimmasta päästä. Parhaimmillaan tässä samaisessa paikassa on ollut kaksi isoa jätesäkkiä roskia plus nuo pizzalaatikot ym. Ja haju on ollut sanoinkuvailematon.
Tässä seuraavssa kuvassa on kyllä jo suht siistin näköistä:) Tää näyttää melkein jo liian hyvältä verrattuna siihen, mitä se pahimmillaan on ollut. Eikö olekin kutsuva olohuone. Voin sanoa, että en ole viettänyt täällä yhtään iltaa katsoen telkkaria. Menen mielummin pesulaan katsomaan sitä. 
Kyllä tämän perusteella en voi kuin innolla odottaa soluasumista Suomessa. Viikonloppuna sitten tekstiä lisää aiheesta Selänne ja Kiprusoff:)
No niin, itse asiaan. Sunnuntaina oli opiskelupäivä. Tahkottiin mielialalääkkeitä läpi aika monta tuntia. Oli vaan aika tahkoamista. Täällä pitää tietää lääkkeistä aika paljon enemmän, kuin Suomessa. Tai niistä lääkkeistä pitää tietää sellaisia asioita, joita lääkäreiden tai farmaseuttien pitää tietää Suomessa. Onhan niistä hoitajankin hyvä tietää, mutta kun pitää opetella 100 erilaista vaikuttavaa ainetta, mihin niitä käytetään, niiden haittavaikutukset ja mitä pitää tarkkailla ja tehdä diagnooseja potilaista, jos he käyttäytyvät tietyllä tavalla niin alkaa vaan usko loppua opiskelussa. Vielä kun se pitää tehdä englanniksi. Ja farmaseutit hiljaa, se on teidä osaamisalue ja siksi te opiskelette vielä enemmän lääkkeitä ja niiden vaikutuksia. Ja tänään oli tentti lääkkeistä. Eikä tainnut mennä kovin vahvasti kummaltakaan. Vähän vaikea vastata kysymyksiin, kun ei tiedä puoliakaan sanoista ja ymmärrä kysymyksiä. Kyllä tämä englannin ymmärtäminen on hyvää siihen asti, kun pitää jotain yli-inhimillisiä sanoja ympätä kokeeseen. No, jospa ne on meille armollisia. 
Sunnuntaina pääsimme sitten testaamaan purkinavaajaa, jonka lauantaina ostimme. Harmi kun ei tullut otettu kuvaa siitä avaajasta. Joku viisas olisi voinut kertoa, miten sitä käytetään. No, pääasia, että saatiin tonnikala ulos purkista. Aikaa siihen tosin meni.. Tässä työn tulos: Aurinkoinen tonnikalapurkki. Taidetta.
Sunnuntaina käytiin myös heittämässä aivot narikkaan leffassa. Käytiin katsomassa laatuleffojen laatuleffa, Bride Wars. Oli muuten huono. Ei ne osaa enää tehdä hyviä aivot narikkaan leffoja edes. No, mutta pääasia, että käytiin leffassa ja osattiin tulla sieltä takaisin uudella bussilla. Eikä tällä kertaa tarvinnut istua 2 tuntia bussin kyydissä. Heti meni oikein reitti.
Maanantaina testattiin Jaanan kämpän uuni. Mun kämpässä ei varmaan ruokaa tulla tekemään, kohta näette syyn. Purkinavaajan käytössä olin jo ehkä hieman edistynyt. Avaaminen ei kestänyt niin kauan kuin sunnuntaina. Lasagne valmistui uunissa ja oli vielä aikasen hyvää. Onnistunutta kokkailua siis. Ei ehkä kuolla nälkään täällä. Ruoan jälkeen lähdettiin tosiaan sitten keskustaan pyörimään. Lempparibussi eli numero 18 vei meidät nopeasti keskustan sydämeen. Tosin tällä kertaa bussi oli tavallinen eikä pali. Ensin käytiin siis etsimässä reitti jäähallille ja sitten päätettiin käydä tutustumassa Calgaryn Chinatowniin, joka osoittautui ihan mamis paikaksi. Oli se ihan hauskan näköinen alue, mutta ei siellä ollut yhtään mitään. Paikallisesssa ostoskeskusessakin käytiin, joka haisi ihan kamalalle ja oli pieni kuin mikä. Eipähän tartte käydä sielläkään enää. Pyörittiin vielä keskustassa vähän aikaa ja käytiin Tim Hortonsilla kahvilla.
Ja tosiaan loput kortit lähti maanantaina Suomeen. Ensi viikolla varmaan tulevat. Minä tuhlasin omaisuuden myös yhteen ystävänpäiväpakettiin Suomeen. Mutta rahaahan se vain on. Ja vielä maanantaista, että saatiin opiskeltua tosiaan sen verran, että nyt on kaikki quizzit tehtynä.
Sitten tähän minun lempiaiheeseeni eli tähän kämppään. Tässä todistusaineistoa siitä, että täällä ei ole ihan helppo asua. Maanantaina imuroin oman huoneeni ja minun ja kämppikseni yhteisen tilan, kun vihdoin ja viimein löysin imurin. Piilottelevat sitä telkkarin takana. Eipä kyllä tullut mieleenkään etsiä sitä sieltä. Ehkä se on siellä siksi, ettei imuri olisi muistuttamassa siivoamisesta koko ajan. En tosin usko, että siitä olisi mitään hyötyä. On ollut vähän ongelmia omien astioiden tiskaamisen kanssa, kun tiskiallas ja sen ympäristö on täynnä muiden astioita. Itse olen tiskannut kaikki astiani aina käytön jälkeen, joten tässä seuraavassa kuvassa ei ole yhtään minun astioitani. Sitä paitsi minun astiat käsittävät lautasen, haarukan, lusikan ja veitsen, joten ei kovin pitkäksi aikaa voi jättää niitä lojumaan.
Parasta tässä on se, että tämä kuva ei todellakaan ole vielä pahimmasta päästä. Pahemman näköistäkin täällä on ollut. Ja noi astiat ovat olleet tossa koko ajan. Yhden kerran tuo pöytä on "tyhjennetty" siten, että siihen on jäänyt kaikki haarukat ja veitset ja lusikat pöydälle, muut astiat on tiskattu. Seuraavan kuvan perusteella voitte kuvitella hajun, joka täällä kämpässä on. Eilen Jaana kohteliaasti laittoi minun huoneeni oven kiinni heti, kun tänne tulimme, vaikka kävimmekin täällä ihan pika pikaa, ettei haju tule tänne mun huoneeseen. Yksikään pizzalaatikko tai muukaan asia tässä kuvassa ei ole minun. Ja tämäkään ei vielä ole pahimmasta päästä. Parhaimmillaan tässä samaisessa paikassa on ollut kaksi isoa jätesäkkiä roskia plus nuo pizzalaatikot ym. Ja haju on ollut sanoinkuvailematon.
Tässä seuraavssa kuvassa on kyllä jo suht siistin näköistä:) Tää näyttää melkein jo liian hyvältä verrattuna siihen, mitä se pahimmillaan on ollut. Eikö olekin kutsuva olohuone. Voin sanoa, että en ole viettänyt täällä yhtään iltaa katsoen telkkaria. Menen mielummin pesulaan katsomaan sitä. 
Kyllä tämän perusteella en voi kuin innolla odottaa soluasumista Suomessa. Viikonloppuna sitten tekstiä lisää aiheesta Selänne ja Kiprusoff:)
6 kommenttia:
Aii kauheeta miten sotkusta porukkaa, yhhh. Ps. rakastuin teidän kämpän leivänpaahtimeen :D
Minullakin oli pakko kirjautua tänne että voin antaa teille kommentteja ;) No hyvä ainakin että saatte ruokaa, minä olen ollu siitä kaikista eniten huolissani! Minkäs näköstä Jaanan "lätissä" on kun Anninan kämppikset ei vissiin ole mitään siivousintoilijoita?
Ihanaa, viimeinen harjottelupäivä takana, huomenna olis vielä tentti johon en ole kyllä hirveästi jaksanut lukea. Ajattelin mennä vähän harjottelun pohjalta vastailemaan kysymyksiin :)
Tuota tonnikalapurkkia voit käyttää kämppisansana, jätät vaan yhteisiin tiloihin, niin joku astuu päälle :) Siitä ne pikku hiljaa vähenee ja saat paikan itsellesi.
Kyllä niitä kommentteja voi jättää, vaikkei ole tunnusta. Vaihtaa tuosta valitse henkilöllisyyskohdasta ton anonyymi- kohdan niin voi kirjoittaa ilman nimimerkkiä ja viestin loppuun voi laittaa nimen.
Olli, miten sä tommosia edes pystyt ajattelemaan. Eikös ne asiat ratkaista rauhalla eikä sodalla?:D
Olen asunut nyt neljättä päivää samassa huoneessa A ja M:n kanssa... Tonnikalapurkkiansa rupiaa tuntumaan hyvältä idealta :) Harmi etten syö chicken of the sea:ta
Kamalassa kunnossa teidän kämppä...Sympatiat sinulle En tiedä kannattaako minun kertoa tätä sinulle, kun saattaa aiheuttaa hieman kateellisuutta, mutta meillä on täällä oma siivooja joka siivoaa kaikki yhteiset tilat 1-2 kertaa pvässä ja halutessasi saat myös oman huoneesi siivoutettua. En ole sitä ilennyt pyytää, vaan olen kiltisti siivonnut oman huoneeni :D. Tsemppiä teille jatkoon, minulla on vielä 77 päivää jäljellä!
Lähetä kommentti