Lauantaina ja sunnuntaina leivottiin ihan urakalla. Meillähän loppuu eka harjoittelu torstaina (onneksi!!!) niin leivottiin sinne korvapuusteja ja Karjalan piirakoita. Lauantaina oli pullien vuoro, kun älyttiin, että nehän voi laittaa pakkaseenkin.. Minä repäisin ohjeen yhdestä huipusta ruokablogista, Pastanjauhantaa nimeltään. Suosittelen kaikille. En siksi ala mitään ohjeita kirjoittelemaan kun tuolta se löytää.
Minä olin meidän taikinamestari taas. Jaana teki sillä välin lasagnea kun mä väänsin taikinaa. Meillä ei ole kunnon leivontakippoa niin tehtiin sitten taikina meidän eväsrasioissa. Molempia tarvittiin, sillä ne tuli tosi täyteen. Hieman epäilytti käyttää kuivahiivaa, kun sitä ei ole Suomessa kovin paljon tullut käytettyä eikä vastaavuusmääristä ollut mitään hajuakaan. Pääteltiin mun lyhyen ja Jaanan pitkän matikan aivoilla, että yks pussi vastaa noin 25 grammaa tuorehiivaa. Tais olla ihan järkevä päättely. Eka kyllä näytti, ettei taikina kohoa yhtään, mutta kun noi kipot oli niin pienet niin ei siinä mahtunutkaan kunnolla kohoomaan. Kun sitten rupesin vaivaamaan taikinaa niin se oli ihan oikean pullataikinan tuntuista ja makuista, vaikka kardemummaa ei löydettykään täältä.
Mulla oli ihan oikeaoppisesti leivontamyssykin päässä. Oli muuten kanelin sirottelu aika pirun vaikeeta puuhaa. Joistakin pullista tuli enemmän kanelisia kuin toisista. Alku oli tässä puuhassa aika hankalaa. Mä olen nimittäin todella surkea siinä taikinan leikkaamisessa. Onneksi mulla oli neljä pötköä, joilla harjoitella. Kaksi viimeistä onnistui jo mainiosti kun hokasin todella sen taktiikan hommaan. Olin ihan liekeissä lopussa siinä leikkaamisessa. Tuli hyvännäköisiä pullia. 
Ainoa ongelma meille koitui ensimmäisten kahden pellillisen jälkeen (yhteensä tuli 6 pellillistä pullaa). Eka satsi nimittäin vähän kärysi. Tai ei muuten, mutta pohja oli aika tosi musta. Osa pullista oli pakko heittää roskiin. Täällä tämä uuni on kyllä niin susi laite, ettei toista. Siitä ei voi olla koskaan varma, missä lämpötilassa sillä voi paistaa ja miten kauan. Eka satsi näytti tosi hyvältä päältä päin, mutta pohja oli ihan kamala. Ne pullat päätyi meidän omiin pakkasiin. Onneksi nämä pullat oli ulkonäöltäänkin kaikista surkeimmat.
Kaksi muuta satsia onnistui hyvin. Tosin pullat näyttää raaoilta, koska ne ei yksinkertaisesti ruskettuneet päältäpäin lainkaan. Mutta maku ja rakenne oli kyllä enemmän kuin kohdillaan. En sitten tiedä, oliko vaikutusta sillä, että meidän pullasutina toimi lautasliinasta taiteiltu suti. Täällä pitää soveltaa, kun ei ihan kaikki ole mahdollista.
Tässä vikassa kuvassa se paras pellillinen. Nämä näyttää jo melkein korvapuusteiltakin. Lauantaina keiteltiin riisipuuro piirakoita varten ja tosiaan nautittiin ruoaksi lasagea. Oli muuten superlasagnea. Siitä riitti kolmeksi päiväksi. Tänään kyllä vähän jo tökki sen syöminen, mutta eipä siinä. Nälkä ainakin lähti.
Lauantaina meidän oli tarkoitus mennä yhden kurssikaverin luokse syömään, mutta ei ollut oikein haluja ton Vancouverin reissun jälkeen. Sitä paitsi ei vieläkään tiedetä sen tyypin nimeä saatikka sitä, miten se lausutaan. Lempinimi on kai Dyion. Voitte itse kokeilla miten helppoo on. Varmaan se on vähän niin kuin Dijon-sinappi. Mutta joka tapauksessa sinapin luokse ei menty.
Sunnuntaina oli vuorossa siis Karjalan piirakat. Minä olin taas taikinan kimpussa. Alan olla siinä jo aika haka. Jaana teki sitten visuaalisen puolen. Tuli muuten tosi hienoja piirakoita. Taikinakulhona toimi lauantainen lasagnevuoka kun meidän luottovuoat oli täytettynä lasagnella. Olipahan sekin taas kokemus vääntää taikinaa vuoassa, mutta mikäs siinä. Hyvinhän se onnistui. Piirakoita tuli varmaan saman verran kuin pulliakin eli noin 60. Oli muuten kädet aika kipeenä pulikoinnista ja vaivaamisesta. Pulikka ei nimittäin ole ihan käytännöllisin. Ehkä pitää ostaa viiniä, että saa paremman pulikan.
Sunnuntaina oltiin jo joskus puol kolmen aikaan tehty piirakat ja syöty, joten ei keksitty mitään muuta tekemistä kuin mennä leffaan. Melkein missattiin leffa, kun bussi ei tullutkaan sillon kun sen mun mukaan piti tulla ja meillä ei ollut kovin paljon pelivaraa ennen leffaa. Täällä bussit harvoin kulkee ajallaan, mutta eipä ne leffatkaaan koskaan ala ajoissa, joten täydellinen ajoitus teatteriin. Revolutionary Road oli loistava (Jaana, päätin että tykkään siitä sittenkin).
Maanantaina olikin kiva herätä ja käydä katsomassa sähköposti. Työterveyden harkkapaikat tulivat jakoon. Huomenna on vieläkin kivempi herätä, kun saa tietää, että minne sitä päätyy.. No, missataan vuoden parhaat bileet Mokkakellarissa. Ois ollu kiva olla paikalla, mutta ei voi mitään. Jospa sieltä joku paikka irtois. Tästä aiheesta ei sen enempää. Tulee liikaa savua korvista. Mutta oli oikeasti kiva herätä, kun aamulla käytiin hakemassa paketit, jotka meitä odotti. Mulle oli vielä parempi yllätys luvassa, kun isän paketin sijasta siellä olikin Kallen paketti. Sain Pirkka-purkkaa ja salmiakkia!!! Eihän tuo paketti ollut matkalla kuin kuutisen viikkoa. Eli ei kannata enää lähetellä paketteja (ei sillä, että joku niitä nyt olisikaan lähettämässä), koska ne ei välttämättä ehdi tulla tänne.
Käytiin iltapäivällä teettämässä parit kuvat Kuopiosta meidän Suomi-Kuopio-esitystä varten. Tunti piti pyöriä keskustassa ja ajateltiin käydä katsastamassa taas laukkuja. Mulla on yhteen liikkeeseen 10 dollarin alennuskuponki johtuen matkalaukun ostosta niin päätettiin käydä tarkastamassa, olisiko sinne tullut mitään uutta sitten viime kerran. Uutuuksista en tiedä, mutta minä löysin täydellisen Rory Gilmore-laukun (te jotka ette tiedä mitä tarkoitan hävetkää, teillä on yleissivistyksessä suuri aukko) ruskeana, jollaista olen etsinyt pitkään. Se oli vielä 30 % alennuksessa ja siihen päälle vielä sain 10 dollarin alennuksen. Oli kyllä paras löyty. Tuosta tulee mun uusi koululaukku. Siellä on tilaa läppärille, ihan oma lokero, joten kyllä saattaa olla, että saatte uuden Läppärin luokkaanne kunhan täältä kotiudun. Varautukaa siis pahimpaan. Olen päättänyt pölliä myös Kallen mokkulan, joten voin tehdä kaiken reaaliajassa. Miten kätevää.
Toinen paras löyty oli jääkaappimagneetti. Oikeasti. Miten hyvä tämä on. Voi joka päivä kertoa, millaisella tuulella on. Ja oli sitä paitsi halpa kun mikä.
Huomenna on vika tunti teoriaa. Lähinnä meillä on vaan esitykset, joten ei siis tartte tehä ite siellä mitään. Kuunnellaan vaan. Sitten meillä on ruokabileet, jonne me tuotiin parsakaali. Toivotaan ettei sinappi kutsu meitä uudestaan kylään, sillä ei oikein keksitä lisää tekosyitä olla tulematta. Oikeasti tämä ihminen on sellainen, jonka kanssa ei oikeastaan olla oltu missään tekemisissä. Vähän outoa olisi mennä hänen luokseen päivälliselle. Vaikka kanadalaiset on tosi ystävällisiä niin yliystävällisyys on ainakin tällaisista suomalaisista jurokeista hiukan liikaa.
Kuulin muuten juuri, että mun kämppiksillä on taas pizzapäivä. Jee! Lisää pahvilaatikoita kehiin vaan. Täällä oli vielä eilen siistiä. Koko reading breakin ajan oli siistiä, kun suurin osa kämppiksistä oli poissa. Tänään asia on korjattu ja kaikki on normaalissa "järjestyksessä". Se siitä sitten.
Ai niin. Hieman taustaa noihin nimiin ylhäällä. Meitähän on kutsuttu täällä vaikka millä nimillä. Molemmat oltiin jossain vaiheessa Anjoja. Oli vaan aika turhauttavaa käydä ne kuvat teetättämässä, kun ei ollut mitään järkeä sanoa omaa nimeään sinne vaan piti tavata se. Lopulta tein pikku mokan ja minusta tuli Annini. Ihmetykseksi sukunimi meni oikein. No, mutta kuvat sain. Se on pääasia. Ja kilpailun palkinnot lähti lentopostissa tänään Kuopioon ja Tullamoreen. Muuten ei kai mitään maata järisyttävää. Hyvin menee. Viikon päästä helpottaa kun tentti on ohi ja toivottavasti läpi. Edmontonia odotellessa.
muoks. Lisäyksenä kämppiksiin. Nyt ne pisti vielä paremmaksi. 3 isoa pizzaa 3 hengelle. Yöäk. Ja kotiin kuljetus PizzaHutista, joka on tuossa 5 minuutin kävelymatkan päässä. Oksennan kohta. Itsehän syön terveellisiä rusinamuroja kera Karjalan piirakoiden ja luumun.
Mulla oli ihan oikeaoppisesti leivontamyssykin päässä. Oli muuten kanelin sirottelu aika pirun vaikeeta puuhaa. Joistakin pullista tuli enemmän kanelisia kuin toisista. Alku oli tässä puuhassa aika hankalaa. Mä olen nimittäin todella surkea siinä taikinan leikkaamisessa. Onneksi mulla oli neljä pötköä, joilla harjoitella. Kaksi viimeistä onnistui jo mainiosti kun hokasin todella sen taktiikan hommaan. Olin ihan liekeissä lopussa siinä leikkaamisessa. Tuli hyvännäköisiä pullia. 
Ainoa ongelma meille koitui ensimmäisten kahden pellillisen jälkeen (yhteensä tuli 6 pellillistä pullaa). Eka satsi nimittäin vähän kärysi. Tai ei muuten, mutta pohja oli aika tosi musta. Osa pullista oli pakko heittää roskiin. Täällä tämä uuni on kyllä niin susi laite, ettei toista. Siitä ei voi olla koskaan varma, missä lämpötilassa sillä voi paistaa ja miten kauan. Eka satsi näytti tosi hyvältä päältä päin, mutta pohja oli ihan kamala. Ne pullat päätyi meidän omiin pakkasiin. Onneksi nämä pullat oli ulkonäöltäänkin kaikista surkeimmat.
Kaksi muuta satsia onnistui hyvin. Tosin pullat näyttää raaoilta, koska ne ei yksinkertaisesti ruskettuneet päältäpäin lainkaan. Mutta maku ja rakenne oli kyllä enemmän kuin kohdillaan. En sitten tiedä, oliko vaikutusta sillä, että meidän pullasutina toimi lautasliinasta taiteiltu suti. Täällä pitää soveltaa, kun ei ihan kaikki ole mahdollista.
Tässä vikassa kuvassa se paras pellillinen. Nämä näyttää jo melkein korvapuusteiltakin. Lauantaina keiteltiin riisipuuro piirakoita varten ja tosiaan nautittiin ruoaksi lasagea. Oli muuten superlasagnea. Siitä riitti kolmeksi päiväksi. Tänään kyllä vähän jo tökki sen syöminen, mutta eipä siinä. Nälkä ainakin lähti.
Lauantaina meidän oli tarkoitus mennä yhden kurssikaverin luokse syömään, mutta ei ollut oikein haluja ton Vancouverin reissun jälkeen. Sitä paitsi ei vieläkään tiedetä sen tyypin nimeä saatikka sitä, miten se lausutaan. Lempinimi on kai Dyion. Voitte itse kokeilla miten helppoo on. Varmaan se on vähän niin kuin Dijon-sinappi. Mutta joka tapauksessa sinapin luokse ei menty.
Sunnuntaina oli vuorossa siis Karjalan piirakat. Minä olin taas taikinan kimpussa. Alan olla siinä jo aika haka. Jaana teki sitten visuaalisen puolen. Tuli muuten tosi hienoja piirakoita. Taikinakulhona toimi lauantainen lasagnevuoka kun meidän luottovuoat oli täytettynä lasagnella. Olipahan sekin taas kokemus vääntää taikinaa vuoassa, mutta mikäs siinä. Hyvinhän se onnistui. Piirakoita tuli varmaan saman verran kuin pulliakin eli noin 60. Oli muuten kädet aika kipeenä pulikoinnista ja vaivaamisesta. Pulikka ei nimittäin ole ihan käytännöllisin. Ehkä pitää ostaa viiniä, että saa paremman pulikan.
Sunnuntaina oltiin jo joskus puol kolmen aikaan tehty piirakat ja syöty, joten ei keksitty mitään muuta tekemistä kuin mennä leffaan. Melkein missattiin leffa, kun bussi ei tullutkaan sillon kun sen mun mukaan piti tulla ja meillä ei ollut kovin paljon pelivaraa ennen leffaa. Täällä bussit harvoin kulkee ajallaan, mutta eipä ne leffatkaaan koskaan ala ajoissa, joten täydellinen ajoitus teatteriin. Revolutionary Road oli loistava (Jaana, päätin että tykkään siitä sittenkin).
Maanantaina olikin kiva herätä ja käydä katsomassa sähköposti. Työterveyden harkkapaikat tulivat jakoon. Huomenna on vieläkin kivempi herätä, kun saa tietää, että minne sitä päätyy.. No, missataan vuoden parhaat bileet Mokkakellarissa. Ois ollu kiva olla paikalla, mutta ei voi mitään. Jospa sieltä joku paikka irtois. Tästä aiheesta ei sen enempää. Tulee liikaa savua korvista. Mutta oli oikeasti kiva herätä, kun aamulla käytiin hakemassa paketit, jotka meitä odotti. Mulle oli vielä parempi yllätys luvassa, kun isän paketin sijasta siellä olikin Kallen paketti. Sain Pirkka-purkkaa ja salmiakkia!!! Eihän tuo paketti ollut matkalla kuin kuutisen viikkoa. Eli ei kannata enää lähetellä paketteja (ei sillä, että joku niitä nyt olisikaan lähettämässä), koska ne ei välttämättä ehdi tulla tänne.
Käytiin iltapäivällä teettämässä parit kuvat Kuopiosta meidän Suomi-Kuopio-esitystä varten. Tunti piti pyöriä keskustassa ja ajateltiin käydä katsastamassa taas laukkuja. Mulla on yhteen liikkeeseen 10 dollarin alennuskuponki johtuen matkalaukun ostosta niin päätettiin käydä tarkastamassa, olisiko sinne tullut mitään uutta sitten viime kerran. Uutuuksista en tiedä, mutta minä löysin täydellisen Rory Gilmore-laukun (te jotka ette tiedä mitä tarkoitan hävetkää, teillä on yleissivistyksessä suuri aukko) ruskeana, jollaista olen etsinyt pitkään. Se oli vielä 30 % alennuksessa ja siihen päälle vielä sain 10 dollarin alennuksen. Oli kyllä paras löyty. Tuosta tulee mun uusi koululaukku. Siellä on tilaa läppärille, ihan oma lokero, joten kyllä saattaa olla, että saatte uuden Läppärin luokkaanne kunhan täältä kotiudun. Varautukaa siis pahimpaan. Olen päättänyt pölliä myös Kallen mokkulan, joten voin tehdä kaiken reaaliajassa. Miten kätevää.
Toinen paras löyty oli jääkaappimagneetti. Oikeasti. Miten hyvä tämä on. Voi joka päivä kertoa, millaisella tuulella on. Ja oli sitä paitsi halpa kun mikä.
Huomenna on vika tunti teoriaa. Lähinnä meillä on vaan esitykset, joten ei siis tartte tehä ite siellä mitään. Kuunnellaan vaan. Sitten meillä on ruokabileet, jonne me tuotiin parsakaali. Toivotaan ettei sinappi kutsu meitä uudestaan kylään, sillä ei oikein keksitä lisää tekosyitä olla tulematta. Oikeasti tämä ihminen on sellainen, jonka kanssa ei oikeastaan olla oltu missään tekemisissä. Vähän outoa olisi mennä hänen luokseen päivälliselle. Vaikka kanadalaiset on tosi ystävällisiä niin yliystävällisyys on ainakin tällaisista suomalaisista jurokeista hiukan liikaa.
Kuulin muuten juuri, että mun kämppiksillä on taas pizzapäivä. Jee! Lisää pahvilaatikoita kehiin vaan. Täällä oli vielä eilen siistiä. Koko reading breakin ajan oli siistiä, kun suurin osa kämppiksistä oli poissa. Tänään asia on korjattu ja kaikki on normaalissa "järjestyksessä". Se siitä sitten.
Ai niin. Hieman taustaa noihin nimiin ylhäällä. Meitähän on kutsuttu täällä vaikka millä nimillä. Molemmat oltiin jossain vaiheessa Anjoja. Oli vaan aika turhauttavaa käydä ne kuvat teetättämässä, kun ei ollut mitään järkeä sanoa omaa nimeään sinne vaan piti tavata se. Lopulta tein pikku mokan ja minusta tuli Annini. Ihmetykseksi sukunimi meni oikein. No, mutta kuvat sain. Se on pääasia. Ja kilpailun palkinnot lähti lentopostissa tänään Kuopioon ja Tullamoreen. Muuten ei kai mitään maata järisyttävää. Hyvin menee. Viikon päästä helpottaa kun tentti on ohi ja toivottavasti läpi. Edmontonia odotellessa.
muoks. Lisäyksenä kämppiksiin. Nyt ne pisti vielä paremmaksi. 3 isoa pizzaa 3 hengelle. Yöäk. Ja kotiin kuljetus PizzaHutista, joka on tuossa 5 minuutin kävelymatkan päässä. Oksennan kohta. Itsehän syön terveellisiä rusinamuroja kera Karjalan piirakoiden ja luumun.
4 kommenttia:
Höh, ihan turhaan jäykistelet ton sun terveysdietin kanssa. Sun pitäis syleillä kulttuurierilaisuuksia ja sukeltaa pitsansyönnin ihanaan maailmaan. Pirun hyvännäköisiä piirakoita muuten.
Tuo ei varmaan ollut sattumaa että jääkaappimagneetissa oli Little Miss Bossy. Taitaa jäädä vakiona se kun ei ole sitä Little Miss Coffee Addict-kohtaa siinä. :D
Olette kyllä tosi kekseliäitä kokkeja. Hyvältä näyttää! Samaa mieltä muuten pannukakkujen ja vaahterasiirapin yhteensopivuudesta. :) t. Marjut
Ihan pakko kertoa tänne. Noi korvapuustit oli hitti! Mummot ja papat veti niitä kaksin käsin. Ja Suomi-esitys meni loistavasti! Piirakat oli hyviä, mutta niin limaisia, ettei me voitu niitä viedä sinne. Yksi potilas oli kyllä pettytnyt kun ei saanut niitä:)
Mä ajattelin laittaa vakiona kyllä ton Little Miss Sunshinen:D
Lähetä kommentti