Pizzaa omasta päästä

Tänään tosiaan loppui sitten ihan virallisesti mielenterveyden harkka, kun oli loppuarviointi. Olipahan erilainen arviointi kuin Suomessa. Täällähän oma ohjaaja ei tosiaan anna sitä arviointia vaan meillä on täällä sellaiset toiset ohjaajat koulun puolesta, jotka eivät ole opettajia vaan hoitajia, jotka sitten ohjaavat meitä vähän niin kuin ohjaavat opettajat Suomessa. Meidän ohjaaja oli nimeltään siis Karen. Hän teki arvioinnin meidän reflective writingin ja kenttäohjaajan eli Kathyn arvioinnin perusteella. Karenia nähtiin joka viikkoa harjoittelussa ja hänelle kerrottiin aina miten menee yms.

Itse arviointitilaisuus kesti kokonaiset 5 minuuttia. Lähinnä vaan luettiin arviointilomake läpi ja hyväksyttiin se ja allekirjoitettiin. Tässä otteita minun arviointipaperista. Jaanan arviointipaperi näytti aika identtiseltä, muutatte vaan nimen: "Annina is a caring nurse. Annina has placed a priority on building trust and rapport (hyvä suhde/yhteisymmärrys) with patients. Annina has demonstrated how she can empower patients who are experiencing vulnerability, by assessing and drawing on their existing supports and strenghts. Annina is a trustworthy individual and has been accountable and responsible in her work. Annina has been a pleasure to have in clinical and will be an asset to any clinical setting in which she chooses to practice."

Tämmöstä hehkutusta oli koko arviointi. Ei oikein kulkenut käsi kädessä sen kanssa, mitä oikeasti oppi, mutta hyvä, että ovat olleet tätä mieltä. Voi olla tyytyväinen. Ja tosiaan. Ollaan Jaanan kanssa yksi yksikkö täällä. Meidän arvioinnit oli melkein identtiset ja kaiken lisäksi Jaanalle oli merkitty tuohon arviointiin semmosia juttuja, joita se ei oo edes tehnyt vaan joita minä olin tehnyt vaan. Mutta eipä tuo haitannut. Kyllähän me tuotiin yhtenä yksikkönä yhteinen parsakaalikin ruokabileisiin, kun muut toi omat juttunsa. Kuten tänään jo totesin Kallelle, minä seurustelen tällä hetkellä Jaanan kanssa. Sori vaan Mika:) Tässä todiste ihan muuten vaan niistä iskän lähettämistä herkuista. Ja Jaana sai eilen eli torstaina postissa ne Kuopio-esitteet. Pari päivää siis oli nämä myöhässä. Pitää pitää sit siellä toisessa harkassa Suomi-esitys kanssa. Se siis alkaa ensi viikon keskiviikkona. Sinne onkin pidempi matka. Päästään käyttämään ekaa kertaa C-trainia täällä. Se on vähän niin kuin metro. Arvioinnin jälkeen lähdettiin Westhillsiin. Oli pakko käydä ostamassa tuo kyseinen Starbucksin muki. Menetin hermot täysin siihen vanhaan mukiini, koska se valutti kahvit aina rinnuksille. Muutenkin olin haaveillut tuosta mukista jo kauan. Jaanalla on samanlainen:) Yllättävää, että tykätään samoista asioista. Tänään muuten tultiin siihen lopputulokseen, että me ollaan siiamilaiset kaksoset, jotka on ollu kiinni toisissaan navoista:D Että näin. Tästä mukista ei pitäisi kahvin valua minnekään muuhun kuin suuhun. Tein jo empiirisen tutkimuksen asiasta.

Sitten erääseen ongelmaan. Mun suureksi ongelmaksi täällä on koitunut eräs liike Westhillsissä. Nimeltään Tommy Hilfiger. En pysty käymään siinä liikkeessä ostamatta sieltä jotain. Nyt siellä oli vaikka kuinka paljon ihania vaatteita ja sit kun siellä on aina alennukset niin ah. Ainoa paikka, mistä löytää edes jotain. Muutenpa en täältä vaatteita ole kovin paljon ostellut, kun ei täällä oikein ole. Mutta asiaan siis. Tänään harjoittelun kunniaksi päätettiin tehä ite pizzaa. Täytteeksi tuli kanaa, sipulia, tomaattia, fetaa ja oreganoa. Pohjaan laitettiin vähän ruisjauhoja, kun meillä niitä ihan reilusti on. Sanonpahan vaan, että oli parasta pizzaa, mitä oon syönyt. Me ollaan Jaanan kanssa ihan mestarikokkeja täällä. Kuvaa siitä kaunottaresta ei valitettavasti ole, mutta se näyttikin ihan huikealta. Laitetaan kyllä jatkossa aina ruisjauhoja pizzaan. Maku ei muutu juuri, mutta tulee hitsin hyvä pohja ja vähän kuitupitoisempi. En voi olla hehkuttamatta pizzaa. Meidän pitää kohta alkaa pitämään ruokablogia. Ja muuten pizzapohja oli kyllä niin omasta päästä väännetty, kuin voi vaan olla. Meillähän ei ole täällä mitään mittoja. Ainoa, mikä tiedetään on, että meidän murokulho on 2 dl. Käytännössä pohjan ohje oli seuraava: 2 dl vettä, hiivapussi, 1 dl ruisjauhoja, 1 tl suolaa, 2 rkl voita (meillä ei oo öljyä) ja vehnäjauhoja sen verran, että tulee hyvä taikina.

Jälkiruoaksi tehtiin semmoista omenahyveen tapaista. Kuorittiin ja lohkottiin omenia, niiden päälle sokeria ja kanelia ja sitten päälle taikina, joka käsitti 100g voita, 3 rkl sokeria, jauhoja ja kaurahiutaleita. Määriä ei pysty sanomaan. Silleen, että siitä tuli semmosta muromaista. Se uuniin puoleksi tunniksi ja sitä sitten vedettiin jäätelön kanssa. Mulla oli rommirusinaa ja Jaanalla minttusuklaata. Ol hyvee. Meillä on ihan miehekkään kokoiset jäätelöpakkaukset, 2 litraa. Eipä löydetty taas pienempiä. Täältä ei saa mitään järkevän kokoisissa pakkauksissa.

Nyt sitten istun tässä koneella maha täynnä ja bloggaan. Huomenna mennään lukemaan kirjastoon. Ja niin tehään sunnuntaina ja maanantainakin. Pitää yrittää päästä se tentti läpi jollain ilmeellä.

Ja kämppispäivitystä. Jaanan yskijä yms.-kämppis on alkanut tervehtimään meitä jopa. Tosin se yskii edelleen ja kikattelee ihan kuin jokin pahin teini. Varsinkin kun se poikaystävä on kylässä. Kuulostaa rasittavalta, vaikka ei välttämättä siltä teistä kuulostakaan. Mulla kämppikset valvo eilen puol 7 aamulla. Heräilin joka toinen tunti siihen, kun ne nauroi tai huuti/puhuivat äänekkäästi. En tiiä mitä ne oikein olevinaan teki. Kai vaan jutteli. Alkoholia ei kuitenkaan ollut mukana. Että kyllä tämä soluasuminen on edelleen rattoisaa. No, mutta pisteet niille. Tänään siivosivat olkkarin. Tosin tiskit on edelleen altaassa, ettei omia pääse kunnolla tiskaamaan ja pahviroskat kohta varmaan maatuu tänne ihan oikeasti. Muoks. selvisi syykin tuohon siivoamiseen. Meillä on tänä iltana bileet täällä. Hyvästi kunnon yöunet.

Ensimmäinen takana toinen edessä

Tänään se sitten loppui. Mielenterveystyön harjoittelu on takana. Tosin toinen samanlainen satsi vielä tulossa, vaikka se periaatteessa onkin yhteisön terveyden edistämistä. Kuitenkin samanlaiseen mielenterveyspaikkaan mennään se suorittamaan.

Tällä hetkellä fiilis on huippu. Tämä päivä ja nämä viimeiset viikot harjoittelussa ovat olleet tuskaa. Meidän ohjaaja oli ensin lomalla ja jäi nyt sairaslomalle. Jos oltais Suomessa niin meillehän nimettäisiin uusi ohjaaja tällaisessa tilanteessa. Nyt kun ollaan täällä Kanadassa niin meidät käytännössä jätettiin kuin nallit kalliolle. Ei todellakaan nimetty uusia ohjaajia tai muutakaan. Meidän piti itse suunnitella päivien kulut ja tuossa paikassa se ei ollut todellakaan helppoa. Käytännössä näiden kahden viimeisimmän viikon aikana minä en ole oppinut mitään uutta ja varmaan Jaana voi samaistua tähän tunteeseen myös. Meillä ei ole ollut omia potilaita. Jotain säälittäviä yrityksiä oli kyllä, mutta ne ei oikein ottanut tulta alleen. Paras työ, mitä ollaan voitu tehä, on ollut ruokailussa auttaminen. Ei siis syöttäminen vaan tarjoilijan työ. Siinä ollaan jo aika tehokkaita. Tosin se on kaukana siitä, mitä meidän olisi pitänyt oppia. Koko harjoittelun kohokohta tapahtui eilen, kun pidimme oman ryhmän potilaille Suomesta. Se onnistui todella hyvin. Potilaat olivat todella kiinnostuneita Suomesta ja muutenkin oli helppo puhua ja kertoa Suomesta ja Kuopiosta. Korvapuustit maistuivat potilaille todella hyvin. Tosin tätäkään tilaisuutta ei kukaan ollut arvioimassa vaan vedimme sen kokonaan Jaanan kanssa kahdestaan. En ymmärrä miten meitä voidaan ylipäätään arvioida näiden kahden viikon ajalta, sillä kukaan ei pysty sanomaan meistä mitään. Täällä tosin tuo arviointisysteemikin on aika erilainen verrattuna Suomeen. Huomennahan sen sitten saa tietää.

Vietiin henkilökunnalle suklaata ja kortti tänään. Kukaan ei oikeastaan noteerannut sitä mitenkään. Saattoi ehkä johtua siitä, että joku oli tuonut sinne suklaakakun.. mutta kumminkin. Ollaan oltu siellä kuin ilmaa kaksi viikkoa. Periaatteessa kaikki on mukavia, paitsi se pomo, joka on ihan järkky tapaus, mutta kellään ei ole ollut intressiä ottaa meitä kunnolla sinne ja ohjata. Jäi aika huono maku tuosta harjoittelusta. En vieläkään pysty kertomaan, mikä on hoitajan rooli tuossa yksikössä. Minusta se on jo aika huonosti. Mutta toisaalta we are doing great. Se on tullut esille joka kerta arvioinnissa. Mitähän me oikein edes ollaan tehty?

Baking with Anima Hotline and Juana Siphoned part 2

Lauantaina ja sunnuntaina leivottiin ihan urakalla. Meillähän loppuu eka harjoittelu torstaina (onneksi!!!) niin leivottiin sinne korvapuusteja ja Karjalan piirakoita. Lauantaina oli pullien vuoro, kun älyttiin, että nehän voi laittaa pakkaseenkin.. Minä repäisin ohjeen yhdestä huipusta ruokablogista, Pastanjauhantaa nimeltään. Suosittelen kaikille. En siksi ala mitään ohjeita kirjoittelemaan kun tuolta se löytää.

Minä olin meidän taikinamestari taas. Jaana teki sillä välin lasagnea kun mä väänsin taikinaa. Meillä ei ole kunnon leivontakippoa niin tehtiin sitten taikina meidän eväsrasioissa. Molempia tarvittiin, sillä ne tuli tosi täyteen. Hieman epäilytti käyttää kuivahiivaa, kun sitä ei ole Suomessa kovin paljon tullut käytettyä eikä vastaavuusmääristä ollut mitään hajuakaan. Pääteltiin mun lyhyen ja Jaanan pitkän matikan aivoilla, että yks pussi vastaa noin 25 grammaa tuorehiivaa. Tais olla ihan järkevä päättely. Eka kyllä näytti, ettei taikina kohoa yhtään, mutta kun noi kipot oli niin pienet niin ei siinä mahtunutkaan kunnolla kohoomaan. Kun sitten rupesin vaivaamaan taikinaa niin se oli ihan oikean pullataikinan tuntuista ja makuista, vaikka kardemummaa ei löydettykään täältä. Mulla oli ihan oikeaoppisesti leivontamyssykin päässä. Oli muuten kanelin sirottelu aika pirun vaikeeta puuhaa. Joistakin pullista tuli enemmän kanelisia kuin toisista. Alku oli tässä puuhassa aika hankalaa. Mä olen nimittäin todella surkea siinä taikinan leikkaamisessa. Onneksi mulla oli neljä pötköä, joilla harjoitella. Kaksi viimeistä onnistui jo mainiosti kun hokasin todella sen taktiikan hommaan. Olin ihan liekeissä lopussa siinä leikkaamisessa. Tuli hyvännäköisiä pullia. Ainoa ongelma meille koitui ensimmäisten kahden pellillisen jälkeen (yhteensä tuli 6 pellillistä pullaa). Eka satsi nimittäin vähän kärysi. Tai ei muuten, mutta pohja oli aika tosi musta. Osa pullista oli pakko heittää roskiin. Täällä tämä uuni on kyllä niin susi laite, ettei toista. Siitä ei voi olla koskaan varma, missä lämpötilassa sillä voi paistaa ja miten kauan. Eka satsi näytti tosi hyvältä päältä päin, mutta pohja oli ihan kamala. Ne pullat päätyi meidän omiin pakkasiin. Onneksi nämä pullat oli ulkonäöltäänkin kaikista surkeimmat. Kaksi muuta satsia onnistui hyvin. Tosin pullat näyttää raaoilta, koska ne ei yksinkertaisesti ruskettuneet päältäpäin lainkaan. Mutta maku ja rakenne oli kyllä enemmän kuin kohdillaan. En sitten tiedä, oliko vaikutusta sillä, että meidän pullasutina toimi lautasliinasta taiteiltu suti. Täällä pitää soveltaa, kun ei ihan kaikki ole mahdollista. Tässä vikassa kuvassa se paras pellillinen. Nämä näyttää jo melkein korvapuusteiltakin. Lauantaina keiteltiin riisipuuro piirakoita varten ja tosiaan nautittiin ruoaksi lasagea. Oli muuten superlasagnea. Siitä riitti kolmeksi päiväksi. Tänään kyllä vähän jo tökki sen syöminen, mutta eipä siinä. Nälkä ainakin lähti. Lauantaina meidän oli tarkoitus mennä yhden kurssikaverin luokse syömään, mutta ei ollut oikein haluja ton Vancouverin reissun jälkeen. Sitä paitsi ei vieläkään tiedetä sen tyypin nimeä saatikka sitä, miten se lausutaan. Lempinimi on kai Dyion. Voitte itse kokeilla miten helppoo on. Varmaan se on vähän niin kuin Dijon-sinappi. Mutta joka tapauksessa sinapin luokse ei menty.

Sunnuntaina oli vuorossa siis Karjalan piirakat. Minä olin taas taikinan kimpussa. Alan olla siinä jo aika haka. Jaana teki sitten visuaalisen puolen. Tuli muuten tosi hienoja piirakoita. Taikinakulhona toimi lauantainen lasagnevuoka kun meidän luottovuoat oli täytettynä lasagnella. Olipahan sekin taas kokemus vääntää taikinaa vuoassa, mutta mikäs siinä. Hyvinhän se onnistui. Piirakoita tuli varmaan saman verran kuin pulliakin eli noin 60. Oli muuten kädet aika kipeenä pulikoinnista ja vaivaamisesta. Pulikka ei nimittäin ole ihan käytännöllisin. Ehkä pitää ostaa viiniä, että saa paremman pulikan. Sunnuntaina oltiin jo joskus puol kolmen aikaan tehty piirakat ja syöty, joten ei keksitty mitään muuta tekemistä kuin mennä leffaan. Melkein missattiin leffa, kun bussi ei tullutkaan sillon kun sen mun mukaan piti tulla ja meillä ei ollut kovin paljon pelivaraa ennen leffaa. Täällä bussit harvoin kulkee ajallaan, mutta eipä ne leffatkaaan koskaan ala ajoissa, joten täydellinen ajoitus teatteriin. Revolutionary Road oli loistava (Jaana, päätin että tykkään siitä sittenkin).

Maanantaina olikin kiva herätä ja käydä katsomassa sähköposti. Työterveyden harkkapaikat tulivat jakoon. Huomenna on vieläkin kivempi herätä, kun saa tietää, että minne sitä päätyy.. No, missataan vuoden parhaat bileet Mokkakellarissa. Ois ollu kiva olla paikalla, mutta ei voi mitään. Jospa sieltä joku paikka irtois. Tästä aiheesta ei sen enempää. Tulee liikaa savua korvista. Mutta oli oikeasti kiva herätä, kun aamulla käytiin hakemassa paketit, jotka meitä odotti. Mulle oli vielä parempi yllätys luvassa, kun isän paketin sijasta siellä olikin Kallen paketti. Sain Pirkka-purkkaa ja salmiakkia!!! Eihän tuo paketti ollut matkalla kuin kuutisen viikkoa. Eli ei kannata enää lähetellä paketteja (ei sillä, että joku niitä nyt olisikaan lähettämässä), koska ne ei välttämättä ehdi tulla tänne.

Käytiin iltapäivällä teettämässä parit kuvat Kuopiosta meidän Suomi-Kuopio-esitystä varten. Tunti piti pyöriä keskustassa ja ajateltiin käydä katsastamassa taas laukkuja. Mulla on yhteen liikkeeseen 10 dollarin alennuskuponki johtuen matkalaukun ostosta niin päätettiin käydä tarkastamassa, olisiko sinne tullut mitään uutta sitten viime kerran. Uutuuksista en tiedä, mutta minä löysin täydellisen Rory Gilmore-laukun (te jotka ette tiedä mitä tarkoitan hävetkää, teillä on yleissivistyksessä suuri aukko) ruskeana, jollaista olen etsinyt pitkään. Se oli vielä 30 % alennuksessa ja siihen päälle vielä sain 10 dollarin alennuksen. Oli kyllä paras löyty. Tuosta tulee mun uusi koululaukku. Siellä on tilaa läppärille, ihan oma lokero, joten kyllä saattaa olla, että saatte uuden Läppärin luokkaanne kunhan täältä kotiudun. Varautukaa siis pahimpaan. Olen päättänyt pölliä myös Kallen mokkulan, joten voin tehdä kaiken reaaliajassa. Miten kätevää. Toinen paras löyty oli jääkaappimagneetti. Oikeasti. Miten hyvä tämä on. Voi joka päivä kertoa, millaisella tuulella on. Ja oli sitä paitsi halpa kun mikä. Huomenna on vika tunti teoriaa. Lähinnä meillä on vaan esitykset, joten ei siis tartte tehä ite siellä mitään. Kuunnellaan vaan. Sitten meillä on ruokabileet, jonne me tuotiin parsakaali. Toivotaan ettei sinappi kutsu meitä uudestaan kylään, sillä ei oikein keksitä lisää tekosyitä olla tulematta. Oikeasti tämä ihminen on sellainen, jonka kanssa ei oikeastaan olla oltu missään tekemisissä. Vähän outoa olisi mennä hänen luokseen päivälliselle. Vaikka kanadalaiset on tosi ystävällisiä niin yliystävällisyys on ainakin tällaisista suomalaisista jurokeista hiukan liikaa.

Kuulin muuten juuri, että mun kämppiksillä on taas pizzapäivä. Jee! Lisää pahvilaatikoita kehiin vaan. Täällä oli vielä eilen siistiä. Koko reading breakin ajan oli siistiä, kun suurin osa kämppiksistä oli poissa. Tänään asia on korjattu ja kaikki on normaalissa "järjestyksessä". Se siitä sitten.

Ai niin. Hieman taustaa noihin nimiin ylhäällä. Meitähän on kutsuttu täällä vaikka millä nimillä. Molemmat oltiin jossain vaiheessa Anjoja. Oli vaan aika turhauttavaa käydä ne kuvat teetättämässä, kun ei ollut mitään järkeä sanoa omaa nimeään sinne vaan piti tavata se. Lopulta tein pikku mokan ja minusta tuli Annini. Ihmetykseksi sukunimi meni oikein. No, mutta kuvat sain. Se on pääasia. Ja kilpailun palkinnot lähti lentopostissa tänään Kuopioon ja Tullamoreen. Muuten ei kai mitään maata järisyttävää. Hyvin menee. Viikon päästä helpottaa kun tentti on ohi ja toivottavasti läpi. Edmontonia odotellessa.

muoks. Lisäyksenä kämppiksiin. Nyt ne pisti vielä paremmaksi. 3 isoa pizzaa 3 hengelle. Yöäk. Ja kotiin kuljetus PizzaHutista, joka on tuossa 5 minuutin kävelymatkan päässä. Oksennan kohta. Itsehän syön terveellisiä rusinamuroja kera Karjalan piirakoiden ja luumun.

Rakastunut Vancouveriin

Vancouverista palattu takaisin muutama tunti sitten. On vähän häkeltynyt olo vieläkin. Oli sen verran siisti kaupunki. Miksei se voinut kuulua meidän vaihto-ohjelmaan? No, oli kyllä ihan kivaa palata "kotiinkin". Ennen Vancouveriin lähtöä vietettiin kuitenkin Family Dayta Jaanan kanssa leipoen. Täällähän ei mitään tarvitse tehdä itse, joten tällä kertaa turvauduttiin kaupan valmissekoituksiin. Muffinsseihin ei tarvinnut lisätä kuin veden ja keksit leivottiin täysin valmiista taikinasta. Maku oli ihan ok, tosin muffinssit eivät kyllä olisi missikilpailuissa pärjänneet, mutta maku ratkaisee. Nyt viikonloppuna/alkuviikosta leivotaan taas maankuuluja Karjalan piirakoita ja korvapuusteja. Niihin ei onneksi löydy valmistaikinaa. No, mutta siirrytään sitten pääasiaan eli matkaan. Mietin jo, että kirjoitanko tämän myöhemmin, koska tuntuu, että olisi kamalasti asiaa, mutta pakko kai se on nyt rykäistä. Suihkukin kyllä kutsuu, mutta kun ollaan saatu tämä unirytmi paremmaksi ja joka aamu ollaan Calgaryn aikaa herätty puol 9 niin eiköhän sitä jaksa valvoa sen verran. Kellohan on säälittävän paljon, vähän vaille kymmenen illalla. Eli siis. Tiistaina lähdimme taksilla Calgaryn lentokentälle klo 9. Vähän jännitti, että onko koko taksi odottamassa, sillä mun taksintilaus ei ihan putkeen mennyt. Onneksi ne ei kuitenkaan olleet luulleet sitä pilapuheluksi, vaikka veikkaan, että se nainen, jolle soitin, oli varmasti miettinyt pienessä mielessään sitäkin mahdollisuutta. Taksikuski vaikutti jotenkin ärsyyntyneeltä matkan ajan. Minä tyhmä en edes älynnyt antaa tippiä miesparalle. Jaana tosin korjasi asian paluumatkalla:) Eri kuskille tosin.

Lentokentällä kaikki meni hyvin. Oltiin siellä tosi ajoissa, mutta meidän piti vähän mittailla matkan kestoa, että tiedetään, monelta varataan taksi kun tullaan Suomeen. Saatiin hyvät paikat koneesta. Lento oli varsin mukava ja kesti tunnin. Mä olin jotenkin kuvitellut, että aikaero olisi ollut isompi ja että lento olisi ollut pitkä, mutta onneksi näin päin. Vancouverissa saatiin matkalaukku oikeaan osoitteeseen ja sitten taksiin. Ilma Vancouverissa oli varsin miellyttävä Calgaryn reiluun 10 pakkasasteeseen. Aurinko paistoi ja lämmintä oli useamman asteen verran. Matka keskustaan kesti noin 20 minuuttia ja en voi sanoin kuvailla miten upeita taloja nähtiin matkan varrella. Oikeasti. UPEITA! Vihreys yllätti meidät täysin. Vancouverissa oli täysin kevät. Ei lunta lainkaan ja puut vihreinä. Ja vaikka tässä ne ei näykään, mutta siellä oli palmujakin. Oli hiukan outo olo olla Kanadassa helmikuussa ja ympärillä ei ollut lunta. Rakastuttiin Jaanan kanssa samantien kaupunkiin. Hotelliin saavuttiin siis hyvissä ajoin ja ihan häkeltyneinä. Palvelu hotellissa oli loistavaa ja sijainti sitäkin parempi. Meille vielä annettiin isompi huone samalla hinnalla. Oltiin kyllä positiivisesti yllättyneitä. Hotellista sai aamupalankin 5 dollarilla, joka käytännössä oli siis ilmainen. Kyllä lämpimästi voidaan suositella tuota hotellia, jos ei halua luksusta. Oli nimittäin sijainniltaan niin loistava. Ja muutenkin. Ekana päivänä ei jaksettu kierrellä kovin paljon. Käytiin toisella puolella satamassa ottamassa parit kuvat ja tutkimassa shoppailutarjonta. Löydettiin samat liikkeet kuin Calgaryssakin, tosin ehkä hiukan laajemmalla valikoimalla. Ja parasta oli, että Vancouverissa oli Hennes. Tosin ei kyllä tarttunut mitään matkaan. Ekana iltana käytiin syömässä Thai-paikassa. Siellä oli ihan loistava ruoka. Söin elämäni parhaat katkaravut. Muutenkin paikka oli tosi mukava. Bongattiin se oppaasta, joka meillä oli Vancouverista. Opas osoittautui muuten mainioksi avuksi. Meiltä sellaisen saa sitten lainaan jos ja kun joku onnellinen lähtee käymään Vancouverissa. Tiistaina oli muuten loistava peli telkkarissa. Calgary vastaan Vancouver. Katsottiin se illalla hotellilla. Ekana oli tarkoitus mennä katsomaan se johonkin baariin, mutta ei sitten jaksettukaan. Hävittiin, mutta oli huippu peli katsoa. Keskiviikkona suunnattiin aamupalan jälkeen Granville Islandille. Se on "saari", jossa on Farmer's marketin tyylinen tori ja ravintoloita sekä Kid's market. Ostettiin Vaahterasiirapit sieltä. Jos joku haluaa sitä niin hihkaiskaa. En ole sitä tällä hetkellä tuomassa muille kuin itselleni. Sitä saa semmoisissa kätevissä pienissä pulloissa. Ja säilyy kuulemma ikuisesti:) Granville Islandille piti kävellä semmoista korkeaa siltää pitkin, joka aiheutti yhdelle korkeanpaikankammoiselle hieman sydämentykytystä, mutta selvittiin sentään perille. Tuossa ylhäällä on kuva asunnosta, jollainen siinä satamassa oli. Voinpahan sanoa, että samantyylisiä siellä oli monia muitakin. Kyllä kelpaisi asua tuolla, eikö? Muutenkin asunnot Vancouverissa oli jotain uskomatonta. Sanoinhan sen jo? Granville Islandilta tultiin pois vesitaksilla. Oli mukava huristella merellä:) Keskustan kautta hotellille ja syömään. Illalla oltiin aika väsyneitä. Molemmilla oli kantapäät ihan puhki ja mulla vielä kaiken lisäksi pikimustat. Illalla ei jaksettu sen kummemmin tehdä mitään. Oltiin nimittäin kävelty päivällä aika hyvin. Käytiin tosin kuluttamassa reilu tunti yhdessä musiikki- ja leffaliikkeessä. Molemmat taisi ostaa 3 leffaa sieltä. Oltiin kuin lapet karkkikaupassa. Torstaina oli vuorossa paljon hehkutettu Stanley Park. Lähdettiin vähän myöhemmin liikenteeseen. Ensimmäisenä suunnattiin Aquariumiin. Siellä oli monenlaisia kaloja ja sitten semmoinen pieni sademetsä, jossa oli muutama apian, lintuja ja laiskiainen. Käytiin katsomassa valas-esitys. Oli ihan kiva paikka käydä, vaikka siellä oli kyllä tosi paljon porukkaa. Saatiin siellä kulumaan aikaa ihan kohtalaisen hyvin. Sitten lähdettiin kävelemään ympäri Stanley Parkia ja etsimään kahvilaa, jota ei löydetty. Päätettiin sitten lähteä takaisin keskustaan. Kahvinhimo oli liian paha. Onneksi ilma oli ihana. Oli mukava kävellä keväisessä kaupungissa auringon paisteessa. Illalla käytiin taas siinä musiikkiliikkeessä. Minä ostin Aleksille vihdoinkin sitä Calgarylaista punkia. Huvittavaa vaan, ettei sitä löytynyt Calgarysta. Käytiin syömässä viimeisen illan kunniaksi KEGissä. Se on täällä tosi suosittu ravintolaketju, jossa voi saada hyviä pihvejä. Oltiin ihan radikaalilla tuulella ja otettiin pihvit. Olivat kyllä loistava valinta. Minä muistan tän ravintolakerran jälkeen, että miksi vettä ei kannata tilata ulkomailla. Se on yksinkertaisesti liian vaikeaa. Minun vesi maksoi enemmän kuin Jaanan limppari. Tästä masentuneena en viitsinyt tilata viiniä, vaikka ensin sitä mietinkin. Hurjistuttiin täysin ja tilattiin vielä jälkkäritkin. Oli kyllä hyvää ruokaa. Parasta tähän mennessä täällä.

Perjantaina yritettiin vaan tappaa aikaa. Ei oikein jaksettu enää tehdä mitään erikoista. Käytiin Vancouverin kirjastossa, josta on kuva ylempänä. Siis se Colosseumin näköinen rakennus. Oli aika hulppea paikka. Yritettiin päästä nettiin siellä. Minun riippuvuus alkoi olla jo tosi asia, mutta eipä ilman korttia ollut asiaa nettiin. Kierrettiin vielä pari kauppaa ja sitten mentiin takaisin hotellille ja tilattiin taksi lentokentälle. Lento meni hyvin. Matkalaukkukin tuli ensimmäisten joukossa perille ja oli varsin puhdaskin. Hyvä värivalinta siis:) Tässä vielä kuva Kalliovuorten yltä koneesta: Kaiken kaikkiaan oli mukava matka. Kaupunki oli siis loistava. Voin kyllä lämpimästi suositella kaikille. Jos harkitsee matkaan Kanadaan, kannattaa mennä Vancouveriin ehdottomasti. Olisi siellä ollut enemmänkin nähtävää, mutta aikataulu ei antanut periksi tällä kertaa. Paljon enemmän suurkaupungin tuntua kuin Calgaryssa, mistä molemmat tykättiin. Tosin oli siellä vähän epämääräisiä paikkojakin, mutta yleisesti kiva ja turvallinen paikka. Jäämme kaipaamaan sitä säilykepurkin soittajaa ja viulistia Charlie-koiran kanssa. Kumpikohan niistä voitti? Tulevat Olympialaiset näkyi kaupungissa vahvasti. Tietöitä oli paljon ja Olympia-krääsää joka kadunkulmalla. Ja muuten. Kun ne salmiakit ei sieltä Suomesta kulje tänne (paitsi meitä molempia odottaa iso paketti tuolla asuntolan vastaanotossa maanantaita:D) niin Vancouverista löytyi pahimpaan Suomi-kaipuuseen Pandas lakua. Oli näköjään aika suosittua, koska tiistaina niitä oli siellä paljon ja torstaina enää yksi pussi. Suomi rules!

Lentokentällä oli aika haikea fiilis. Kotiin teki mieli. Siis Suomeen. Mutta tästä lähtee lähtölaskenta Suomeen. Sunnuntaina on puoliväli. Kolmen viikon päästä vuorossa Edmonton. Sitä ennen final exam ja Calgaryn eläintarha. Tähän ei tullut muuten niin paljon hehkutusta kuin olisi pitänyt, mutta oikeasti Vancouver oli niin siisti paikka. Ja se vihreys ja lämpö!

Voittajat.

Ihan pakko kommentoida, kun luin näiden kahden voittajan vastaukset, että ovat kyllä palkintonsa ansainneet. Enpähän ole pitkään aikaan nauranut näin paljon. Toisen vastaukset eivät olleet lähimainkaan oikeita (miten voi olla mahdollista, kun ne kysymykset oli niin helppoja), toisella oli oikeat vastaukset. Pääasia kumminkin oli, että molemmilla vastaukset oli kyllä niin puutaheinää-tyylillä kirjoitettuja, että on kyllä vaikea löytää tarpeeksi hyvä palkinto täältä.Kiitos teille molemmille.

Takaisin maailman siisteimmästä kaupungista. Siitä lisää myöhemmin kunhan jaksan kuvat siirtää koneelle ja kirjoittaa ylihehkutuksen Vancouverista. Kotona siis ollaan turvallisesti.

Ultra-Mega-Hieno palkinto lähtee kahteen osoitteeseen. Kuopioon ja Irlantiin. Irlannin osoite uupuu, joten jos jompi kumpi herroista viitsisi laittaa sen mulle jotakin tiedotuskanavaa pitkin. Vastauksia on turha teille muille julkaista. Pidämme ne omana tietonamme ja palkintoakaan emme kerro. Oisitte ollu ahkerampia. Kuulumisiin.

Kahvinhimo ja Family Day

Tänne ei kuulu sen kummempia. Kuumeisesti odotamme Vancouverin matkaa. Huomenna kone starttaa Calgaryn lentokentältä klo 12 ja on puoli yhden aikaan Vancouverissa. Lento tosin kestää sen 2,5 tuntia, mutta aikaeron takia ei menetetä kovin paljoa. Mutta Vancouverista lisää sitten kun sieltä tullaan. Ollaan siis siellä 17-20.2 joten silloin meihin ei saa yhteyttä muuten kuin kännykällä. Harjoittelussa oli supertylsä viikko. Ohjaaja oli Hawaijin palmujen alla ja kukaan ei oikein ottanut meitä mukaansa. Muutenkin kaikki ryhmät oli sellaisia, missä me oltiin jo oltu, joten tehtiin sitten omia projekteja eli Suomi-Kuopio-esitystä ja sitten muita koulujuttuja. Onneksi viikko on jo ohi. Enää olisi kaksi päivää harjoittelua ja loppuarviointi. Sitten samantien alkaa toinen, mutta ollaan silloin jo todella lähellä kotiin tuloa!

Ystävänpäivää vietettiin pizzalla. Ostettiin ekaa kertaa pizzaa täältä siis. Turvauduttiin suht turvalliseen PizzaHutiin, ettei tulisi pahoja yllätyksiä. Ostettiin molemmat pienet pizzat ja sit yhteisesti kokeiltiin "alkupaloja" eli leipätikkuja. Ehkä pitäisi harjoitella tuota pizzan syömistä enemmän, koska me oltiin kahden palan jälkeen jo ihan kamalassa ähkyssä ja pizzassa oli 6 palaa. Ihan vertailun vuoksi mun kämppikset ostaa aina kolmestaan kaksi isoa pizzaa ja lisäksi jotain noita leipäjuttuja. Että silleen.

Sunnuntaina iski epätoivo. Tim (Hortons) ei ollut auki sunnuntainakaan, joten kahvia oli saatava hinnalla millä hyvänsä. Tiedettiin, että maanantaina oli myös turha haaveilla kahvista, sillä täällä on Family Day ja koulu on kiinni. Se on siis Albertan osavaltion oma pyhäpäivä. Meidän oli tarkoitus opiskellakin, mutta eihän siitä mitään tullut, kun kahvia teki niin paljon mieli. Päätettiin sitten lähteä WallMartiin ja ostamaan kahvinkeitin ja kahvia. Tässä on lopputulos:Maksoi hurjat 13 dollaria. Yhden viikon kahvit siis. Nyt meillä on joka aamu tuoretta kahvia. Ois pitänyt tehdä tämä sijoitus jo aikaisemmin, mutta kun ei asuttu samassa kämpässä niin se sit jäi. Tämä oli nimittäin suunnitelmissa koneessa Atlantin yllä. Tämä keitin suoristaa monta mutkaa. Nyt kun olen puhelinyhteydessä Suomeen aamulla, olen suht normaali oma itseni, sillä olen saanut aamukahvini 100 % varmuudella. Tämä kahvinkeitin lahjoitetaan tuleville vaihtareille sitten. Tällä hetkellä se on täällä mun huoneessa ja mä sitten tuon Jaanalle joka aamu tuoretta kahvia. Ostettiin siis Kanadan tyyliin tuommoiset termarimukitkin. Yksi sellainen maksoi saman verran kuin tuo keitin. Haaveilen jo, että kun palaan Suomeen, laitan siihen aina kahvia aamulla ja kuljetan kouluun. Pitäähän täältäkin jotain tapoja tuoda mukanaan. Ollaan sit edistyksellisiä.Pitää vaan toivoa, että tuo keitin kestää. Tosin se on paljon parempi yksilö kuin se, joka me luultiin ostavamme. Se mallikappale oli kyllä niin hieno, että se olisi pitänyt nähdä. Tämä on proyksilö siihen verrattuna. Ainoa miinus on, että johto on älyttömän lyhyt. Hyvä, että se ylettää tuosta lattialta pistorasiaan. No, mutta pääasia, että ylettää.

Tänään on siis Family Day. Ei varmaan tehä sen kummempia. Ruokaa ja pakkaamista. Ja telkkaria. Sillä nyt tää mun kämppä on täysin tyhjä. Oon niin onnellinen täällä, kun ei oo muita. Ehkä vähän pelottaa se soluasuminen Suomessa, mutta ehkä siitä sen muutaman kuukauden selviää. Musta ei kyllä taida olla jakamaan asuntoa muiden kanssa:D No, mutta kuulumisiin. Lauantaina sitte seuraavan kerran.

Kilpailu

HUOM! Tasapuolisuuden nimissä kommentit on nyt laitettu sellaisiksi, että ne eivät näy muille, ellei minulta tule varmistusta siihen. Eli kun vastaat kilpailuun, muut eivät voi nähdä vastauksia ennen kuin minä olen antanut luvan. Ja en anna lupaa ennen kuin kilpailu on päättynyt. Eli nyt on turvallista vastata, sillä kukaan muu kuin minä tai Jaana ei näe vastauksia. Jospa nyt joku uskaltaa vastatakin tähän. Muistutan vielä, luvassa on huippupalkinto.

Tässäpä olisi teille hieman erilainen postaus. Nimittäin kilpailu. Olette kommentoineet nyt sen verran kiitettävästi tätä blogia, että on aika antaa teille mahdollisuus voittaa jotakin.Posti kuitenkin kulkee Suomeen varsin nopsaa vauhtia, niin ei ole pelkoa, että palkinto jäisi matkalle tai tulisi vasta toukokuussa. Kyllä, luitte aivan oikein. Tästä voi voittaa ihan palkinnonkin.

Säännöt ovat seuraavat. Vastaa kysymyksiin kommenttiboksiin. Se, joka on vastannut useinpaan oikein, voittaa yllätyspalkinnon. Tasapelin tullessa voittaja ratkeaa sillä, kumpi on vastannut paremmin kysymyksiin, joihin ei ole oikeaa vastausta. Jos sinulla ei ole google-tiliä etkä halua sellaista luoda, onnistuu kommentin laittaminen vallan mainiosta. Vaihdat vaan täpän kohtaan anonyymi ja laitat sitten viestin loppuun oman nimesi. Kun voittaja on selvillä, julkaisemme hänen nimensä/nimimerkkinsä täällä ja toivomme, että hän lähettää Anninan sähköpostiin omat yhteystietonsa, jotta voimme lähettää tämän loistavan palkinnon suoraan kotiovelle. Vastausaikaa on tämän postauksen teko hetkestä helmikuun 20 päivään asti klo 24 Suomen aikaa. Ja laittakaa vastauksenne siis vain ja ainoastaan tämän postauksen kommentteihin. Muihin laitettuja vastauksia emme ota vastaan.

Ja palkinnosta. Se on tietysti yllätys, mutta niinhän sen pitääkin. Sen voin luvata, että noita Karjalan piirakoita ette saa. Vaikka postin kulku onkin nopeaa, emme takaa piirakoiden säilyvyyttä matkan ajan.

FAKTAT:

1. Mikä ongelma aiheutti ylitsepääsemätönsä ahdistusta meille molemmille parin ensimmäisen päivän aikana?
2. Mikä ruoka aiheutti Jaanalle lievästi sanottuna pahan olon?
3. Minkä ruoan takia Annina joutui jäämään yhtenä päivänä pois harjoittelusta?
4. Mikä oli Flames vs. Ducks- pelin lopputulos?
5. Mikä ongelma Jaanalla on kämppisten kanssa?
6. Mikä ongelma Anninalla on kämppisten kanssa?
7. Miten Annina sai mustan silmän ja lasit rikki?
8. Minkä tapahtuman Jaana sai tallennettua kameralleen?
9. Kumman asunnossa me kokkaamme ja miksi?
10. Kuinka vietetään lauantai-ilta Calgaryssa?
11. Mikä on halvin tapa päästä istumaan Calgaryssa?

IHAN MITÄ SATTUU:

1. Miten mummo ehtii suojatien yli Kanadassa?
2. Miten kanadalaiset saavat itsensä puhtaiksi näillä suihkuilla?
3. Miten Kanadassa kierrätetään?
4. Milloin pahviroskat viedään ulos kämpästä roskikseen?

Eli Faktoihin on oikeat vastaukset ja mitä sattuu osioon saa kehitellä parhaan selityksen, sillä me emme ole vielä löytäneet niihin vastauksia. Fakta-kysymyksiin pitäisi löytyä vastaus blogista:) Onnea kisaan.

Carelian pasty with love

Tänään leivottiin Jaanan kanssa Karjalan piirakoita. Kumpikaan ei tosiaan ollut niitä aikaisemmin tehnyt, joten ihan yhtä amatöörejä oltiin kummatkin. Kummallakin oli myös käsitys, että piirakat olisi jotenkin isotöisiä. Loppujen lopuksi sitä ne eivät olleet. Tehtiin sitä paitsi löyty Safewaysta: puuroriisiä! Ei tarvinnut maksaa itteään kipeäksi Sushi-riisistä. Minä vaivasin taikinan ja siitä tuli suurin piirtein sen näköistä kuin pitikin. Jaana toimi puuromestarina. Meidän kattilahan on taattua WallMart laatua, joten päätettiin, että hämmennetään puuroa koko ajan, ettei se varmasti pala pohjaan. Puuroa jäähdyteltiin ulkona jonkin aikaa ja jäähdyttelyn jälkeen se todella oli riisipuuroa.Minä toimin ensiksi piirakkamestarina ja vaivasin taikinaa ja pyörittelin ensiksi palloja ja sitten kaulin meidän hienolla pulikalla piirakat muotoonsa.Tässä Jaana käyttää pulikkaa. Eli meidän pulikkana toimi inkivääriolut pullo. Se oli juuri sopiva tähän tarkoitukseen, kunhan se oli ensin täytetty vedellä. Desimittaakaan meillä ei ollut, mutta käytettiin vähän Jaanan kämppisten apua ja mitattiin heidän mitallaan meidän purokulhon tilavuus. Toimi vallan mainiosti. Ei me mitään desimittaa enää tarvita.Tässä ensimmäinen piirakka valmiina. Jaanan rypytykset oli varsinkin aika taitavat.Tässä lopputulos. 16 hyvää piirakkaa. Kyllä oltiin hyviä.Ruokablogiinhan on tarkoitus laittaa ohjeet. Siispä tässä tulee Jaanan ja Annina Karjalan piirakat:

taikina:

• 2 dl vettä
• 2 tl suolaa
• 2dl vehnäjauhoja
• 2,5 dl ruisjauhoja

Sekoita kaikki ainekset yhteen ja vaivaa vähän.

riisipuuro:

• 2 dl puuroriisiä
• 1 l täysmaitoa
• 1 tl suolaa

Kiehauta maito. Lisää riisi. Hauduttele miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos on puuromaista. Lisää suola.

Vaivaa taikina pötköksi. Leikkaa taikina noin 16 osaan. Pöyrittele osat palloiksi ja kauli pallot soikeiksi. Täytä riisipuurolla siten, että reunoille jää noin 1 cm tila. Rypytä piirakat. Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia. Uita piirakat maito-voi seoksessa. Anna jäähtyä ja nauti.

P.S. Anteeksi tämä köyhä kokkaustermistö, mutta ei kai sillä ole niin väliä, kunhan ymmärtää suunnilleen, mitä pitää tehdä. Soveltamalla saa parasta aikaiseksi:)

I'm proud being the C of Red

Nyt on siis käyty ensimmäisessä lätkäpelissä. Oli muuten aikamoinen jännitys päällä tänään, kun käveltiin keskustasta hallille. Keli oli taas mitä mainioin. Aurinko paistoi ja lämmintä piisasi. Sisälle päästessä ei ihmetykseksemme ollut minkäänlaisia turvatarkastuksia. Kaikkia mahdollisia Flames oheistuotteita oli tarjolla pilvin pimein. Siistein juttu, mikä löydettiin, oli Kiprusoffin nimmarilla varustettu kuva hänestä kehystettynä. Sen olis voinut huutaa sieltä itselleen, lähtöhintana 400 dollaria. Sori nyt vaan, mutta kukaan ei ole saamassa kyseistä taulua tulijaisiksi täältä. Aikaimme pyörittiin ja lopulta käytiin ostamassa poppareita ja limpparia ja lähdettiin etsimään paikkoja. Se olikin sitten työn takana. Kysyttiin ohjeita ehkä 4 kertaa. Aina kun päästiin vähän ylemmäs, piti kysyä ohjeita uudestaan. Ja kyllä, olimme todella ylhäällä. Eipä siinä. Sieltä näki kyllä ihan hyvin. Lähinnä kuvien ottaminen oli vaikeaa. Kun pääsimme istumaan, ei viititty enää lähteä alas ottamaan kuvia, koska meillä ei ollut paikkalippuja. Kuten tuosta kuvasta näkyy, oli aikamoinen punameri koko katsomo. Lämmittelyssä bongattiin Kiprusoff heti. Selännettä ei ekana näkynyt, mutta kyllä hänkin sieltä sitten lopulta tuli. Paha pettymys tosin oli se, että Kiprusoff ei pelannut. Sillä oli huilivuoro. Tosin monet huuti sitä kentälle sieltä:) Se on täällä ihan supersuosittu. Siksi olisi ollut siistiä nähdä hänet pelaamassa. Onneksi kentällä oli sentään yksi suomalainen tähti. Ensimmäinen erä oli todella tylsä. Jäähyjä ei tullut yhtään. Ducksit teki yhden maalin, jonka Selänne syötti. Tosin se saatiin tietää vasta, kun Mika lähetti viestin Suomesta. Ei oikein nuo kuulutukset kuuluneet ylähyllylle. Tunnelma oli aika vaisu, koska Flamesit pelasi huonosti. Tuon maalin jälkeen moni huuti Kiprusoffia kentälle. Meidän harmiksi se ei sinne koskaan ilmestynyt. Toka erä oli ehkä vähän parempi kuin eka. Mahat oli täynnä kun syötiin Flames Dogit. Oli muuten ekat hodarit täällä ja vieläpä hyvää. Tokassa erässä tuli jopa jäähyjä ja tappeluitakin. Yksi tappelu oli vaan aika jännä, kun niillä oli ihan kunnon nyrkkitappelu pystyssä, mutta kumpikaan ei saanut jäähyä. Muutenkin se tappelu alkoi kuin tyhjästä ja tuntui järjestetyltä. Ducksit teki toisen maalin erän lopussa, joten oli aika huonot asetelmat lähteä vikaan erään. Kolmas erä olikin parasta katsottavaa. Tunnelma oli parantunut. Flames teki vielä maalinkin erän suht lopussa ja pääsi pyörittämään kuudella neljää vastaan lopussa, mutta ei saanut maalia aikaiseksi. Tappio tuli siis. Lopussa jokainen Flamesin pelaaja antoi pelipaitansa onnekkaille katsojille, jotka arvottiin. Kaiken kaikkiaan oli ihan hieno kokemus, mutta vähän kyllä jäi kaivertamaan, kun Kipru ei ollut pelaamassa. Ja sitten jotkut jutut vaikutti ihan käsikirjoitetuilta tuolla. Tuomarit antoivat pelaajien tapella ihan kunnolla, eivätkä puuttuneet mitenkään. Jotenkin vähän turhaa tuommonen tunnelman nostattaminen. Muuten fiilis piippuhyllyllä oli kyllä hieno. Saatiin tarjous strippiklubillekin. Meidän edessä istui enemmän ja vähemmän humaltuneita nuorehkoja miehiä, jotka olivat ilmeisesti kiinnittäneet huomiota meidän suomen puhumiseen. Pelin jälkeen ne yritti saada meitä lähtemään mukaansa johonkin strippipaikkaan. Jostain syystä ei lähdetty. Mutta tottakai oltiin immarreltuja kutsusta:D Seuraavaan peliin aiotaan kyllä ostaa vähän kalliimmat liput, jotta päästään edes vähän alemmas. Huomenna on luvassa sitten Karjalan piirakat. Ja minä lupaan laittaa jossain vaiheessa muotiblogi-tyylisen jutun tästä tyylistäni täällä. Tulee olemaan niin tyylikkäitä vaateyhdistelmiä, että saatte nauraa. Ikävä on teitä kaikkia. Tasan 2 kuukauden päästä ollaan Suomessa! Tai melkein. Tässä teille pari palaa pelistä:D Jaana oli pro ja sai kuvattua Ducksien ekan maalin, jonka syötti siis Selänne! Enjoy!

Rakkaudesta mummoon.

Välitettävästi tämä teksti ei käsittele kumpaakaan omista mummoistani, vaikka aivan hyvin se voisi käsitellä kumpaa tahansa heistä. Tämä teksti on omistettu mummolle, johon olen aivan rakastunut tuolla töissä. Mummo on pieni, melkein 90-vuotias. Mummo ajaa rollaattorilla selkä kyyryssä pitkin käytäviä aina hymy naamalla. Mummo tulee ryhmiin ja osallistuu niissä keskusteluihin huolella valituilla sanoilla. Mummolla on huono kuulo, joten hän käyttää samanlaisia kuulokkeita kuin minä, kun puhun skypessä. Ensiksi luulin, että mummo kuunteli musiikkia ryhmien aikana korvalappustereoilla, mutta jossain vaiheessa minulle selvisi, että kyseessä on kuulolaite. Voi, teidän pitäisi nähdä tämä mummo ne korvalaput korvissa ja se valloittava hymy naamalla. Voisin tarkkailla tämä ihastuttavaa mummoa koko ajan. Tämä mummo on juuri sen oloinen, jollainen minä haluaisin olla, kun olen hänen ikäisensä. Hieman höpsö ja aina sellainen positiivinen ilme kasvoilla. Tulee tosi ikävä mummoa.

Sitten muihin asioihin. Eilen olin lääkärin mukana kiertelemässä pitkin Calgarya. Se lääkäri on vähän omalaatuinen tyyppi. Auton rekkari on 4THEJOB. Muutenkin sillä on hiukka outo huumorintaju. No, se onkin hollantilainen ja tullut Kanadaan, jottei sen tartteis suorittaa armeijaa Hollannissa. Ai niin, se auto oli semmoinen iso maasturi, jonka kyytiin piti kiivetä. En oikeasti yltänyt menemään siihen autoon normaalisti. Oli kyllä ihan mielenkiintoinen reissu. Se kertoi kaikkea mahdollista Kanadan mielenterveydenhuollosta ja vei lounaalle mäkkärille. Jaana oli varoittanut minua siitä, että sen perässä ei pysy kun se syö. Otin varmuuden vuoksi pelkän hampurilaisen, jotta ehdin syödä lääkärin tahdissa. Alku näyttikin ihan lupaavalta ja ajattelin, että ihan hyvinhän tässä ehtii puhua lätkästä, mutta kun se lääkäri siirtyi ranskalaisten jälkeen hampurilaiseen niin tuli aika hätä. Se oli syönyt sen hampurilaisen kolmella haukulla ja minä yritin puputtaa sitä omaani sieväni ja viattomana. Sain kuin sainkin urakan valmiiksi ja sitten lähdettiin takaisin sairaalaan, jossa se otti vastaan yhden potilaan. Meille tuli jopa vähän diagnosointi erimielisyys lääkärin kanssa tästä potilaasta. Tai en minä omaani paljastanut, mutta jotenkin tuntui, että se lääkäri vähän ylireagoi tämän potilaan kohdalla. Ai niin. Minutkin on nyt julistettu äidiksi täällä. Tämä kyseinen potilas nimittäin tarrautui minuun juuri kun hän oli lähdössä vastaanotolta ja rupesi itkemään. Olin vähän ällikällä löyty, mutta tänään se lääkäri selitti minulle, että tällä potilaalla on joku semmonen, että se hakee naisista äitihahmoa itselleen. Minäkin sitten kelpasin jollekin yli 70 vuotiaalle äidiksi. Että silleen. En varmaan kyllä tuo tätä lasta täältä mukanani.

Toinen lääkärijuttu oli tänään. Oli kyllä semmonen kokemus, että ois luokan pitänyt olla paikalla. En muista olenko jo aiemmin maininnut, mutta täällä suurin osa lääkäreistä on todella eri maata kuin Suomessa. Lääkärit arvostavat hoitajia aidosti ja oikeasti ja ottavat opiskelijatkin huomioon. Tänään päästiin Jaanan kanssa katsomaan, kun lääkäri nimeltä Bradley, teki tutkimusta potilaalle. Hän yritti selvittää, miksi potilaalle tuli kipua vasemmalle puolelle lantiota etenkin kävellessä. Ei voinut kuvitella, miten intohimoisesti se mies tekee työtään. Oikeasti, se on todellakin jo eläkeikäinen varmasti lähentelee 70 vuotta, mutta kun se pääsi opettamaan niin ihan kuin olisi katsonut pientä poikaa, joka on aivan innoissaan uudesta lelustaan. Saatiin hyviä kikkoja palpoimiseen ja muutenkin potilaan tutkimiseen. Huomenna lisää. Ajattelin pyytää sitä opettamaan mulle oikeaoppisen mahan tunnustelun, että osaan sitten töissä tehdä sen oikein:) Huippu tyyppi!

Muuten täällä on kaikki aika arkista. Keskiviikkona kävin testaamassa sisäjuoksuradan ja hommaamassa itselleni urheiluvamman. Tai ei kai tuo muuta ole kuin vamman uusiutuminen. Sama rasitusvamma, joka oli kesälläkin. Ei oikein meinaa kärsiä astua oikealla jalalla, mutta kyllä tämä ohi menee muutamassa viikossa. Ärsyttää vaan, kun tuli nyt tämäkin. Oon kolhinut itseäni täällä jo ihan tarpeeksi. Jalkapallopeliinkään en päässyt, kun se oli ollut kymmeneltä illalla tiistaina ja seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Jospa tuo jalka kärsisi pelaamisen kumminkin.

Flamesin peli lähenee. Vähän jo jännittää. Meidän paikat on nyrkkitappeluaitiossa. Että saa nähä onko silmät mustana pelin jälkeen:D Ja sitten varoituksen sananen. Sunnuntaina kokeillaan Jaanan kanssa leipoa Karjalan piirakoita ekaa kertaa elämässämme, joten luvassa on ruokablogin tapainen merkintä. Ja tosiaan, puuroriisiä ei nämä oo täällä nähnykään, joten sushiriisi ajaa puuron virkaa... Jaana vastasi jo kuvien laitosta niin minä en niitä lisäile, kun ei oo oikein mitään, mitä laittaa. Tai no joo. Yks kuva kämpästä. Tosin ignoratkaa kämppä ja katsokaa ulos ikkunasta. Oli aikasen hieno aamu..

Jaanan asunnosta jotain

Sarin pyynnöstä laitan tänne täältä minunkin luota muutaman kuvan. Nää mun kämppäkaverit on tosiaan aika paljon siistimpiä kuin Anninan kämppikset. Sympatiat Anninalle. Eli tässä eka kuvassa on kuva portaikosta eli mun huone on tuolla alakerrassa. Ylhäällä ja alhaalla on kummassakin kaksi huonetta. Tässä toisessa kuvassa näkyy meidän niin erittäin tyylikkäät sohvat. Nää kaikki kuvat on siis samasta kompleksista eli täällä on yhdistetty keittiö-olohuone. Ja viimeisenä on sitten kuva meidän keittiöstä. Eli ihan siistiä siis. Ei tyhjiä pizzalaatikoita tai valtavia roskakasoja muutenkaan. Yleensä nää mun kämppikset tiskaa tiskinsäkin melko nopeasti. Sinänsä siis ihan kivoja.... Mutta jos tähän loppuun sitten vielä sen verran, että vaikka nää mun kämppikset on siistejä, ni on niissäkin ärsyttävät puolensa. Tämä mun seinänaapuri nimittäin yskii aivan koko ajan. Siis aivan koko ajan. Koko ajan. Noh, jos se joskus on yskimättä, ni sitten se laulaa. Tai harrastaa seksiä...

Elämää sikolätissä ja ahkeraa opiskelua

Nyt on käyty tutkimassa reitti Calgary Flamesin jäähalliin. Osataan lauantaina sitten mennä sinne. Matka on todella helppo keskustasta ja kävely sinne kestää 20 minuuttia. Matkan varrella oli paljon työmaata. Tänne rakennetaan todella paljon uusia rakennuksia. Tässä hieman erilainen kuva Calgarysta. No niin, itse asiaan. Sunnuntaina oli opiskelupäivä. Tahkottiin mielialalääkkeitä läpi aika monta tuntia. Oli vaan aika tahkoamista. Täällä pitää tietää lääkkeistä aika paljon enemmän, kuin Suomessa. Tai niistä lääkkeistä pitää tietää sellaisia asioita, joita lääkäreiden tai farmaseuttien pitää tietää Suomessa. Onhan niistä hoitajankin hyvä tietää, mutta kun pitää opetella 100 erilaista vaikuttavaa ainetta, mihin niitä käytetään, niiden haittavaikutukset ja mitä pitää tarkkailla ja tehdä diagnooseja potilaista, jos he käyttäytyvät tietyllä tavalla niin alkaa vaan usko loppua opiskelussa. Vielä kun se pitää tehdä englanniksi. Ja farmaseutit hiljaa, se on teidä osaamisalue ja siksi te opiskelette vielä enemmän lääkkeitä ja niiden vaikutuksia. Ja tänään oli tentti lääkkeistä. Eikä tainnut mennä kovin vahvasti kummaltakaan. Vähän vaikea vastata kysymyksiin, kun ei tiedä puoliakaan sanoista ja ymmärrä kysymyksiä. Kyllä tämä englannin ymmärtäminen on hyvää siihen asti, kun pitää jotain yli-inhimillisiä sanoja ympätä kokeeseen. No, jospa ne on meille armollisia. Sunnuntaina pääsimme sitten testaamaan purkinavaajaa, jonka lauantaina ostimme. Harmi kun ei tullut otettu kuvaa siitä avaajasta. Joku viisas olisi voinut kertoa, miten sitä käytetään. No, pääasia, että saatiin tonnikala ulos purkista. Aikaa siihen tosin meni.. Tässä työn tulos: Aurinkoinen tonnikalapurkki. Taidetta.Sunnuntaina käytiin myös heittämässä aivot narikkaan leffassa. Käytiin katsomassa laatuleffojen laatuleffa, Bride Wars. Oli muuten huono. Ei ne osaa enää tehdä hyviä aivot narikkaan leffoja edes. No, mutta pääasia, että käytiin leffassa ja osattiin tulla sieltä takaisin uudella bussilla. Eikä tällä kertaa tarvinnut istua 2 tuntia bussin kyydissä. Heti meni oikein reitti.

Maanantaina testattiin Jaanan kämpän uuni. Mun kämpässä ei varmaan ruokaa tulla tekemään, kohta näette syyn. Purkinavaajan käytössä olin jo ehkä hieman edistynyt. Avaaminen ei kestänyt niin kauan kuin sunnuntaina. Lasagne valmistui uunissa ja oli vielä aikasen hyvää. Onnistunutta kokkailua siis. Ei ehkä kuolla nälkään täällä. Ruoan jälkeen lähdettiin tosiaan sitten keskustaan pyörimään. Lempparibussi eli numero 18 vei meidät nopeasti keskustan sydämeen. Tosin tällä kertaa bussi oli tavallinen eikä pali. Ensin käytiin siis etsimässä reitti jäähallille ja sitten päätettiin käydä tutustumassa Calgaryn Chinatowniin, joka osoittautui ihan mamis paikaksi. Oli se ihan hauskan näköinen alue, mutta ei siellä ollut yhtään mitään. Paikallisesssa ostoskeskusessakin käytiin, joka haisi ihan kamalalle ja oli pieni kuin mikä. Eipähän tartte käydä sielläkään enää. Pyörittiin vielä keskustassa vähän aikaa ja käytiin Tim Hortonsilla kahvilla. Ja tosiaan loput kortit lähti maanantaina Suomeen. Ensi viikolla varmaan tulevat. Minä tuhlasin omaisuuden myös yhteen ystävänpäiväpakettiin Suomeen. Mutta rahaahan se vain on. Ja vielä maanantaista, että saatiin opiskeltua tosiaan sen verran, että nyt on kaikki quizzit tehtynä.

Sitten tähän minun lempiaiheeseeni eli tähän kämppään. Tässä todistusaineistoa siitä, että täällä ei ole ihan helppo asua. Maanantaina imuroin oman huoneeni ja minun ja kämppikseni yhteisen tilan, kun vihdoin ja viimein löysin imurin. Piilottelevat sitä telkkarin takana. Eipä kyllä tullut mieleenkään etsiä sitä sieltä. Ehkä se on siellä siksi, ettei imuri olisi muistuttamassa siivoamisesta koko ajan. En tosin usko, että siitä olisi mitään hyötyä. On ollut vähän ongelmia omien astioiden tiskaamisen kanssa, kun tiskiallas ja sen ympäristö on täynnä muiden astioita. Itse olen tiskannut kaikki astiani aina käytön jälkeen, joten tässä seuraavassa kuvassa ei ole yhtään minun astioitani. Sitä paitsi minun astiat käsittävät lautasen, haarukan, lusikan ja veitsen, joten ei kovin pitkäksi aikaa voi jättää niitä lojumaan. Parasta tässä on se, että tämä kuva ei todellakaan ole vielä pahimmasta päästä. Pahemman näköistäkin täällä on ollut. Ja noi astiat ovat olleet tossa koko ajan. Yhden kerran tuo pöytä on "tyhjennetty" siten, että siihen on jäänyt kaikki haarukat ja veitset ja lusikat pöydälle, muut astiat on tiskattu. Seuraavan kuvan perusteella voitte kuvitella hajun, joka täällä kämpässä on. Eilen Jaana kohteliaasti laittoi minun huoneeni oven kiinni heti, kun tänne tulimme, vaikka kävimmekin täällä ihan pika pikaa, ettei haju tule tänne mun huoneeseen. Yksikään pizzalaatikko tai muukaan asia tässä kuvassa ei ole minun. Ja tämäkään ei vielä ole pahimmasta päästä. Parhaimmillaan tässä samaisessa paikassa on ollut kaksi isoa jätesäkkiä roskia plus nuo pizzalaatikot ym. Ja haju on ollut sanoinkuvailematon.Tässä seuraavssa kuvassa on kyllä jo suht siistin näköistä:) Tää näyttää melkein jo liian hyvältä verrattuna siihen, mitä se pahimmillaan on ollut. Eikö olekin kutsuva olohuone. Voin sanoa, että en ole viettänyt täällä yhtään iltaa katsoen telkkaria. Menen mielummin pesulaan katsomaan sitä. Kyllä tämän perusteella en voi kuin innolla odottaa soluasumista Suomessa. Viikonloppuna sitten tekstiä lisää aiheesta Selänne ja Kiprusoff:)

Päivä Chinookissa

Tämä viikko on mennyt aika nopeasti. Onneksi. Väsymys on painanut koko viikon ajan. Varmaan johtuu tuosta edellisestä viikonlopusta Banffissa. Keskiviikko oli aika musta päivä minulle. Olin todella väsynyt, koska meillä oli jalispeli klo 21, joka alkoi vielä myöhään. Sitten puhuin vielä Skypessä jonnekin puoli kahteentoista ja aamulla oli herätys klo 5.20. Tuntui, että harjoittelussa piti jokaiselle avautua ruoasta ja kämppiksistä. No, kai se helpotti oloa. Tosiaan ihania nämä mun kämppikset. Täällä on ollut voipaketti kohta kaksi viikkoa tuossa huoneenlämmössä ja tosiaan pakkasessa on kanapaloja, jotka oli ensin pakkasessa, lojuivat kaksi päivää huoneenlämmössä ja nyt ne on onnellisesti pakkasessa siis taas. Saa nähdä mimmosen salmonellan ne saa kun tekevät ne kanat sieltä joskus. Keskiviikkona meillä oli myös väliarviointi, joka meni molempien osalta hyvin. Saatiin palautteet videokeskusteluista, mental status- tehtävästä ja oppimispäiväkirjasta. Keskiviikkona Jaana lähti tohtori DeVriesin mukaan katsomaan lääkärin vastaanottoa ja jotain tukiryhmäntapaista. Tohtori DeVries on kotoisin Hollannista ja on hieman erikoisen oloinen, mutta hyvin oli se reissu mennyt. Minä olen uhri sitten seuraavalla viikolla. Itse pääsin sharing groupiin, joka oli varsin mielenkiintoinen ryhmä. Siihen osalllistuvat kaikki potilaat ja he jakavat kokemuksiaan ja tunteitaan. Siihen kuuluu myös pre-group, jossa terapeutit käyvät läpi omia odotuksiaan ryhmästä ja millainen päivä heillä on. Ryhmän jälkeen on myös post-group, jossa käydään läpi, miten ryhmässä meni. Keskiviikkona ei jaksanut töiden jälkeen muuta kuin nukkua. Tai pestiin me pyykkiä kyllä. Kun oli pakko.Torstai oli paljon parempi päivä kun oli saanut nukkua. Ai niin. Voitettiin muuten se jalispeli 100-0. Ne lopetti maalien laskemisen 9-0 kohdalla. Minäkin annoin hienon syötön yhteen maaliin jopa. Meillä on kyllä voittojoukkue! Torstaina oli taas lääkärinkierrot, jossa minä esittelin oman potilaani. Oli yllättävän rento tilanne ja jäi hyvä mieli siitä. Pidettiin myös Kathyn ja Jaanan kanssa ryhmä stressin hallinnasta. Oli ihan hyödyllinen aihe itsellekin kyllä. Töiden jälkeen lähdettiin käymään kaupassa tutkimassa, löytyykö Safewaysta ruisjauhoja. Ja kyllä niitä löytyi! Päätettiin leipoa karjalanpiirakoita potilaille ja henkilökunnalle. Pidetään semmoinen Suomi-esittely helmikuun lopussa. Kuvia Suomesta ja Kuopiosta saa lähettää sähköpostiin. Ja suklaata ja salmiakkia postissa kiitos. Ostin tällä viikolla muuten matkalaukunkin. Maksoi noin 50 euroa eli ei kovin paljon. Se on hieman pienempi kuin se musta matkalaukku, joka mulla on täällä. Tuo otetaan Vancouveriin mukaan Jaanan kanssa yhteiseksi. Perjantaina olin taas sharing groupissa. Se oli erilainen kuin keskiviikkona. Parempi. Olisi mielenkiintoista vetää vastaavaa ryhmää joskus. Perjantaina käytiin myös tutustumassa paikkaan, jonka nimi oli Potetial Place. Siellä opetettiin mielenterveysongelmista kärsiville kodittomille perustaitoja kuten ruoanlaittoa, siivoamista ja työssä olemista. Ihan mielenkiintoinen paikka oli. Muuten perjantai meni aika ohi. Minä pilkin jo kahdeksan aikoihin sarjaa katsoessa. Sain sentään kirjoitettua loput kortit Suomeen. Lähettelen ne varmaankin maanantaina. Lauantaina olikin tarkoitus lähteä taas katsomaan uusi ostospaikka Chinook Centre. Se olikin ihan kivan kokoinen ostospaikka. Ja siellä oli ihania liikkeitä. Ennen kaikkea Bodyshop, jonne sain rahaa palamaan ihan kivasti. Löydettiin myös kamalan kokoinen kirjakauppa ja lelukauppa, jossa oli myynnissä vaikka mitä kivaa. Lisäksi siellä oli ihana suklaakauppa ja vieläkin ihanampi astiakauppa, jossa oli kaikkea maailman ihanimpia astioita ja kattiloita ym. Oli kyllä hintakin varsin ihana. Aleksille tiedoksi, että löysin sulle Kanadalaista punkkia, mutta en oo varma tykkäätkö siitä, koska se oli mun mielestä hyvän kuulosta. Sitten tein mahtavan löydön. Goo Goo Dollsien yksi levy, jossa on DVD samassa ja se oli alennuksessa. Mulla on kyllä jo kyseinen levy, mutta oli pakko ostaa sen dvd:n takia. Samalla matkaan tarttui Junon soundtrack. Sain vielä loistavaa palvelua kaupassa, kun yritin löytää Kanadalaista punkkia. Käytiin syömässä vahingossa saman ketjun ravintolassa, kuin missä käytiin keskustassa. Siellä ruoka on hyvää ja kohtuu hintaista.

Pois tullessa mentiin suoraan Wesbrookiin ostamaan kattila, vuoka ja tölkin avaaja Wallmartista ja sitten ruokaa ensi viikolle. Nyt ei kuolla nälkään täällä. Ensi viikolla on luvassa tonnikalalasagnea ja pitaleipiä tonnikala-ceasarsalaatilla. Elämä alkaa helpottaa, kun saatiin välineet. Tässä kuva vielä meidän söpöstä kattilasta. Vielä kun asuttais samassa kämpässä niin kaikki olis hyvin. Wallmartissa olis ollut kahvinkeitin myynnissä halvalla. Oltais voitu sekin ostaa, mutta ei viitti kun ei asuta samassa asunnossa. Aamukahvit oli ollu niin luksusta saada. Aika ikävä Juhlamokkaa jo. Ensi viikonloppuna onkin Flamesin peli. Saa nähdä tavataanko Kiprusoff tai Selänne. Sitä ennen on kuitenkin selvittävä farmakologian tentistä tiistaina. Huoh, voi tehdä tiukkaa, mutta yritettävä on.