Ruoka. Tästä tulee valitusteksti, mutta hei, meillä on nyt se 3 viikon kulttuurishokki menossa, joten saa valittaakin. Joku voisi luulla, että me ollaan tällä hetkellä ruokaparatiisissa, mutta totuus on jotain ihan muuta. Tai kai me ollaan ruokaparatiisissa, mutta ei osata ottaa hyötyä irti siitä. Tämä ruokaongelma johtuu täysin siitä, että täällä ei ole kouluruokakulttuuria. Kukaan nyt ei varmastikaan ole kouluruoan suurystävä, mutta täällä maailmalla sitä alkaa jostain kumman syystä arvostamaan. Täällä kouluruokakulttuuri käsittää pikaruokalat. Täällä ei siis ole mitään muuta tarjolla kuin pikaruokaa. Terveellisin vaihtoehto mikä ollaan löydetty taitaa olla keitto. Sekin maksaa reilusti yli 2 euroa. Muuten ruoasta saa pulittaa 4-7 euroa. Ja annokset ovat järkyttävän kokoisia. Ei niitä pysty mitenkään syömään kokonaan. Tällä hetkellä taktiikka Jaanan kanssa on, että otetaan annos puoliksi. Säästää rahaa ja saa sopivan kokoisen annoksen. Ihan ok juttu siis, mutta silti kallista ja ei kovin ravinnerikasta. Just tänään mietittiin, että saattaa olla hemoglobiini aika alhainen täältä tullessa, kun täällä ei ole ruisleipää ja koko reissulla ei olla syöty punaista lihaa kunnolla vielä kertaakaan. Kaksi kertaa ollaan "maistettu" sitä: mäkkärin hampurilaisessa ja sitten niissä burritoissa, joista ei enempää. Ja kasvisten syöti on myös aika rajoitettu. Pitää varmaan alkaa ostamaan rautapitoisia kasviksia ja alkaa niitä syömään. Hedelmiä tosin menee, mutta ne ei taida olla kovin kummoinen raudan lähde.
Aamupala, välipala ja iltapala on kunnossa. Niihin löytyy ruokaa täältä helposti. Olis vaan kiva saada "kunnon" ruokaa edes kerran päivässä. On uskomatonta miten ikävä voikaan olla makaroonilaatikkoa, keittoja, kaalilaatikkoa, lihapullia ja muusia, ihan mitä tahansa suomalaista perusruokaa. Tämä ruokaongelma aiheuttaa varmaan eniten harmaita hiuksia meille täällä. Tähän mennessä en ainakaan minä ole saanut mitään kicksejä mistään ruoasta. Ehkä ihan vähän noista katkaravuista tuossa lautasella. Jotta asia tehtäisiin meille mahdollisimman vaikeaksi, emme löytäneet tänään kaupasta minkäänlaisia einesmikroruokia, jotka olisi helppo tehdä mikrossa. Olimme siis vajoamassa jo einesten luvattuun maahan, jotta saisimme ruokaa edes vähän halvemmalla ja joka edes hieman muistuttaisi kotiruokaa. Turha luulo. Täällä ei ole mikroruokaa. Piste. Pakasteita kyllä löytyy ja kysykää vaan kuinka paljon.
No, mutta se ruoasta. Se vaan sattuu olemaan oikeasti varmaan ongelma numero yksi. Joka päivä sama ongelma: missä ja mitä syödään. Mulle on tulossa Suomesta salmiakkia ja purkkaa. Sen olisi pitänyt tulla jo, mutta pakettia ei näy eikä kuulu. Joka ikinen päivä olen käynyt katsomassa postin 10 kertaa, mutta ei siellä ole mitään. Alan jo epäilemään, että kirje on laitettu jollekin toiselle tai että se on hävinnyt jonnekin matkalle.
Mitähän muuta vielä, josta piti valittaa? Ehkä tämä riittää. On vaan niin rasittavaa, kun ei saa arjesta kunnolla kiinni. Ehkä keksin yhden asian vielä. Koulutehtävät. Niitä on ihan liikaa. Ei oikein ehdi nauttimaan tästä reissusta, kun on niin paljon tekemistä. Joka viikko joku tehtävä. Onneksi ne helpottuvat noin kuukauden päästä. Sitten alkaa toinen harjoittelu ja sinne ei luultavasti tarvitse tehdä mitään isompia tehtäviä ja lisäksi meillä ei ole teoriaa, joten siitäkään ei ole harjoittelua. Tosin ne joutu ottamaan meiltä toisen lomaviikon pois, koska me lähdetään aikaisemmin pois, joten meillä ei muuten kertyisi tarpeeksi tunteja. No, mutta 3 päivää harjoittelua ja 4 vapaata viikossa on ihan ok. Tällä hetkellä ei vaan jaksais noita koulujuttuja yhtään.
Loppuun vielä jotain positiivista. Todella monet ihmiset ovat kehuneet meidän kielitaitoa. En tiedä tekeekö ne sitä kaikille vai ollaanko me Jaanan kanssa yksinkertaisesti vaan niin hyviä. Veikkaan jälkimmäistä:) Ja tulijaisiksi täältä on tulossa loistava pannukakkuohje ja maailman parasta vaahterasiirappia. Muuta ei tuodakaan.
Juuri tänään sanoin, että mulla ei ainakaan vielä ole kulttuurishokkia, mutta taitaapa se sittenkin olla. Ikävä Kuopiota ja ihmisiä, jotka eivät tervehdi tuntemattomia:D Ja salmiakkia ja omaa sänkyä.
Aamupala, välipala ja iltapala on kunnossa. Niihin löytyy ruokaa täältä helposti. Olis vaan kiva saada "kunnon" ruokaa edes kerran päivässä. On uskomatonta miten ikävä voikaan olla makaroonilaatikkoa, keittoja, kaalilaatikkoa, lihapullia ja muusia, ihan mitä tahansa suomalaista perusruokaa. Tämä ruokaongelma aiheuttaa varmaan eniten harmaita hiuksia meille täällä. Tähän mennessä en ainakaan minä ole saanut mitään kicksejä mistään ruoasta. Ehkä ihan vähän noista katkaravuista tuossa lautasella. Jotta asia tehtäisiin meille mahdollisimman vaikeaksi, emme löytäneet tänään kaupasta minkäänlaisia einesmikroruokia, jotka olisi helppo tehdä mikrossa. Olimme siis vajoamassa jo einesten luvattuun maahan, jotta saisimme ruokaa edes vähän halvemmalla ja joka edes hieman muistuttaisi kotiruokaa. Turha luulo. Täällä ei ole mikroruokaa. Piste. Pakasteita kyllä löytyy ja kysykää vaan kuinka paljon.
No, mutta se ruoasta. Se vaan sattuu olemaan oikeasti varmaan ongelma numero yksi. Joka päivä sama ongelma: missä ja mitä syödään. Mulle on tulossa Suomesta salmiakkia ja purkkaa. Sen olisi pitänyt tulla jo, mutta pakettia ei näy eikä kuulu. Joka ikinen päivä olen käynyt katsomassa postin 10 kertaa, mutta ei siellä ole mitään. Alan jo epäilemään, että kirje on laitettu jollekin toiselle tai että se on hävinnyt jonnekin matkalle.
Mitähän muuta vielä, josta piti valittaa? Ehkä tämä riittää. On vaan niin rasittavaa, kun ei saa arjesta kunnolla kiinni. Ehkä keksin yhden asian vielä. Koulutehtävät. Niitä on ihan liikaa. Ei oikein ehdi nauttimaan tästä reissusta, kun on niin paljon tekemistä. Joka viikko joku tehtävä. Onneksi ne helpottuvat noin kuukauden päästä. Sitten alkaa toinen harjoittelu ja sinne ei luultavasti tarvitse tehdä mitään isompia tehtäviä ja lisäksi meillä ei ole teoriaa, joten siitäkään ei ole harjoittelua. Tosin ne joutu ottamaan meiltä toisen lomaviikon pois, koska me lähdetään aikaisemmin pois, joten meillä ei muuten kertyisi tarpeeksi tunteja. No, mutta 3 päivää harjoittelua ja 4 vapaata viikossa on ihan ok. Tällä hetkellä ei vaan jaksais noita koulujuttuja yhtään.
Loppuun vielä jotain positiivista. Todella monet ihmiset ovat kehuneet meidän kielitaitoa. En tiedä tekeekö ne sitä kaikille vai ollaanko me Jaanan kanssa yksinkertaisesti vaan niin hyviä. Veikkaan jälkimmäistä:) Ja tulijaisiksi täältä on tulossa loistava pannukakkuohje ja maailman parasta vaahterasiirappia. Muuta ei tuodakaan.
Juuri tänään sanoin, että mulla ei ainakaan vielä ole kulttuurishokkia, mutta taitaapa se sittenkin olla. Ikävä Kuopiota ja ihmisiä, jotka eivät tervehdi tuntemattomia:D Ja salmiakkia ja omaa sänkyä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti