Arkea, arkea.

Lauantain jälkeen ei ole tapahtunut mitään kovin järisyttävää. Sunnuntaiaamuna käytiin siellä Farmer's Marketissa ja voi miten ihastuttava paikka se olikaan! Sieltä on ostettava tulijaisia kyllä. Paikalliset viljelijät ym. myivät siellä vihanneksi, hedelmiä, hunajaa, lihaa, karkkia, huopa- ja nahkakäsitöitä ja paljon paljon muuta. Aivan mielettömän ihania juttuja! Onneksi samat myyjät ovat siellä päivittäin. Maistettiin semmoista glögin tyylistä kuumaa juomaa omenan makuisena. Oli ihanaa! Sitä on ostettava Suomeen. Näimme myös muut vaihtarit ja etenkin meksikolainen Ada ja japanilainen Rina olivat ihastuttavia. Rina innostui kovasti, kun kerroin tulevani käymään kesällä Japanissa. Ja Ada oli valmis ottamaan meidät vieraakseen Meksikoon milloin tahansa.

Marketin jälkeen lähdettiin käymään Westhillssissä. Oli pakko päästä käymään Tommy Hilfigerin myymälässä kun siellä on menossa superalet. Löysin sieltä hupparin ja Kallelle pari paitaa. Jaanakin osti hupparin. Sitten päätettiin kokeilla Taco Bell. Sanonpahan vaan, että oli elämäni pahinta pikaruokaa ja Jaana voi varmasti olla samaa mieltä tästä kanssani. Yöäk! Enpähän ole koskaan ennen heittänyt roskiin niin paljon ruokaa. Takaisin tultuamme lähdimme kuntosalille. Siellä treenattiin kunnolla ja oltiin ihan puhki treenin jälkeen. Minä katselin sarjoja koneelta, mutta Jaanalla olikin mielenkiintoisempi ilta kera oksennuksen. Ollaan nyt sitten molemmat olleet täällä yrjötaudissa, joten jospa ei enää tarvitsisi sairastaa.

Maanantai menikin sitten lepäillessä. Jaana oli toipunut edellisestä illasta ja yöstä joten kuten, joten hän lähti minun seuraksi hakemaan ruokaa ja lähettämään pari kirjettä/korttia Suomeen. Illalla käytiin vielä kaupassa. Loppuilta meni Jaanalla vielä toipuessa ja minulla sarjojen parissa. Tänään onkin sitten opiskeltu kunnolla. On ihan pikkasen noita koulujuttuja tehtävänä niin pakko oli aloittaa jo nyt. Illalla käytiin vielä salilla ja nyt minä odottelen videotreffejä Suomen päähän. Mua alkaa pikku hiljaa ärsyttämään tämä soluasuminen varsinkin kun nuo kämppikset on niin sotkuisia. En ole ennen asunut solussa, joten vaatii totuttelua tämäkin. On vaan niin rasittavaa, kun nämä muut tytöt tarvitsisivat äidin tänne asumaan luokseen. Pizzalaatikoita on ympäri kämppää ja tiskaamisesta ei tunnu olevan tietoa. Ja kämppikset on koko ajan kotona. Niillä ei ole paljon koulua niin ne viettää päivät pitkät telkkaria katsoen/jotain miljoonista pelikonsoleistaan pelaten. Ulkona eivät varmaan käy koskaan. Verhot on aina kiinni ja kämppä pimeenä. Plaah. Ei voi mitään, mutta kaipaan tosi paljon aikaa olla yksin. Täällä sitä ei ole koskaan.

Tässä nyt jotain pikaista. Viikonloppuna on se Banffin matka niins sieltä sit toivottavasti ihania ja aurinkoisia kuvia ja paljon kerrottavaa. Kuulumisiin.