Ensimmäinen päivä harjoittelussa ja matkasuunnitelmia

No niin. Ensimmäinen päivä harjoittelua on siis takana. Sairaalaan päästiin melkein ilman kommelluksia. Jäätiin ison sairaalan pysäkillä pois, joka on 100 metrin päästä Glenmoresta. Reippaina naisina kysyttiin neuvoja ja löydettiin perille ajoissa. Sairaalassa vastassa meitä oli Helena, joka vei meidät osastolle ja esitteli osan henkilökunnasta. Menimme heti ensimmäisenä aamuraportille, josta emme ymmärtäneet paljon mitään. Yöhoitaja ei näyttänyt lainkaan siltä, kuin hän olisi valvonut koko yön. Kun raportti oli ohi, keskutelimme hetken ohjaajamme Kathyn kanssa päivästä ja sitten hän näytti meille osaston. Osastolla on potilashuoneita yhteensä 20. Suurin osa potilaista on iäkkäitä ja kärsivät masennuksesta tai skitsofreniasta. Kävimme myös tutustumassa omiin potilaisiimme. Molemmat vaikuttivat ihastuttavilta. Ennen aamupalaa mittamisimme omilta potilailtamme verenpaineet ja lämmöt. Lämpömittari oli aika eksoottinen, mutta kyllä sillä onnistui mittamaan.

Mittausten jälkeen oli vuorossa aamupala. Kävimme katsomassa, miten potilaiden ruokasysteemitoimii lähinnä. Sitten menimme potilaiden kanssa jumppaamaan ja keskustelemaan, onko heillä jotain kehitysideoita osastolle. Jumppaaminen oli varsin raskasta, sillä kävimme eilen kuntosalilla. Paikat oli aika jumissa varsinkin minulla, kun olin maanantaina pelaamassa jalkapalloakin. Jumpan jälkeen pääsimme kahvitauolle ja sen jälkeen menimme keskustelemaan Kathyn kanssa tavoitteistamme ja siitä, mitä kaikkea pääsemme tekemään harjoittelujakson aikana. Pääsemme lääkärin kanssa kotikäynnille tai ainakin sen tapaiselle, pääsemme näkemään sähköhoitoa ja pitämään ryhmäterapiatunteja potilaille. Itseasiassa Jaana menee jo huomenna pitämään Kathyn kanssa terapiatuntia ja minä menen erään toisen hoitajan kanssa pitämään kognitiivista terapiaa. Ei mitään hajua siitä, mitä siellä tehdään, mutta ei siinä mitään. Potilaat ovat todella ihania ja olivat innoissaan siitä, että me olemme Suomesta harjoittelemassa täällä. Eräs rouva kommentoi, että meillä on ihana aksentti puheessa:D

Lounastauolla kaikki syövät yhdessä. Siis hoitajat. He kyselivät meiltä millainen koulutussysteemi Suomessa on ja neuvoivat meitä menemään Cowboy-baariin katsomaan paikallista menoa. Ollaan kuultu lähinnä vaan, että siellä meno voi olla aika villiä. Ajateltiin kumminkin, että kerran kun Kanadassa ollaan, niin pakkohan sellainenkin kokemus on saada. Saa nähdä miten meille siellä sitten käy:) Lounaan jälkeen tutustuimme omien potilaidemme potilasasiakirjoihin tarkemmin ja sitten oli palaveri, jossa keskusteltiin "hankalista" potilaista. Sen jälkeen kävimme opastamassa erästä potilasta pyykinpesussa. Tai lähinnä Kathy opasti, kun eihän mekään tiedetä, miten pyykkiä täällä pestään. Sen jälkeen pääsimmekin lähtemään kotiin.

Kaiken kaikkiaan harjoittelu vaikuttaa mukavalta. Siellä saa tehdä kaikenlaista monipuolisesti ja itseasiassa kommunikointi englanniksi ei tunnu edes kovin pahalta. Harjoittelu ei edes jännitä yhtä paljon kuin harjoittelut Suomessa. Ehkä se johtuu siitä, että täällä henkilökunta ei todellakaan odota meiltä mitään sen kummempaa. Mutta siis erittäin positiivisella mielellä ollaan menossa huomenna takaisin. Tässä on kuva minun huoneesta aamulla. Suurin piirtein tuossa suunnassa on keskusta. Aika huono kuva, mutta parempaakaan ei nyt ole tarjolla. Sitten vielä todisteet siitä, että silmälasit tosiaan hajosi jalkapallossa. Ja eilen illalla huomasin, että silmässä on mustelma kyseisen tapahtuman jäljiltä. Sitä ei onneksi erota kunnolla, koska se on juuri sopivasti silmäluomen yläpuolella, mutta lähinnä näyttää siltä, että mulla olisi luomiväriä toisessa silmässä ja toisessa ei:) Viikonloppuna lähdetään käymään taas keskustassa, koska mun pitää ostaa uudet kengät. Ovat ainakin vielä luvanneet hyvää keliä, joten saatetaan mennä käymään Calgary Towerissa. Muuten kaikki täällä on hvyin. Yritetään nähdä viikonloppuna muita vaihtareitakin. Olin eilen yhteydessä yhteen. Heillä on aika paljon vähemmän luentoja ja aikaisia herätyksiä kuin meillä, joten he pystyvät tekemään viikollakin kaikkea. Ei saatu oikein aikatauluja sovitettua yhteen, joten jää siksi viikonlopulle heidän näkeminen. Mutta eipä meillä kiire ole. Tänään käytiin harjoittelun jälkeen kokeilemassa Kanadalaista inkivääriolutta Wyckham Housessa. Se on paikallisen oppilaskunnan hoitama kompleksi kampuksella, josta löytyy miljoona pikaruokalaa, baari ja pienen pieni ruokakauppa. Alen maku ei nyt sen kummemmin eronnut Suomessa myytävästä versiosta, mutta tulipahan sitäkin nyt kokeiltua. Aikaa saatiin tapettua aika hyvin istumalla Wyckham Housessa. Ehkä tuolla alella oli jotain vaikutusta jotenkin, koska juttujen taso ei ollut kovin korkealla. Kallelle muistutukseksi sana kääretorttu. Kyllä aika paljon naurua voi siitäkin saada. Kun oltiin hieman rauhoituttu niin päätettiin lähteä tutkimaan mun asunnolle lentojen ja hotellien hintoja Vancouveriin. Meillä on helmikuun puolessa välissä lukuloma, jolloin ajateltiin käydä Vancouverissa. Ei vielä varattu mitään ennen kuin saadaan tieto siitä, onko yhdessä huipussa hotellissa suihku huoneessa. Mutta kun saadaan se tietää niin varataan lennot ja hotelli. Muuta hienoa ei tänään ole tapahtunut. Minä alan kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa harjoitteluun, kun sekin pitäisi väsätä parilta ekalta päivältä. Ja henkisesti pitää valmistautua huomiseen, kun joutuu tekemään puhetta julkisesti englanniksi.. Kiitos muuten kommenteista:) Kyllä se Jaanakin kirjoittaa joskus. Ehkä.