Kuinka vietetään lauantai-ilta Calgaryssa?

Otsikkoon päästään vasta kirjoituksen lopussa. Sitä ennen aiemmista päivistä täällä. Torstaina harjoittelu siis jatkui. Se olikin mielenkiintoinen päivä, sillä pääsimme osallistumaan terapioihin. Jaana meni ohjaajamme Kathyn kanssa tunteiden ilmaisuun ja minä pääsin terapeutin kanssa osallistumaan CBT:hen. Itsellä oli ainakin mielenkiintoinen kokemus, sillä terapiaryhmässä oli vain kaksi potilasta. Yllätyin, miten avoimesti he kertoivat kokemuksistaan ja masennuksestaan. Oli myös mielenkiintoista tarkkailla terapeutin tehtävää ryhmässä; miten hän puhui potilaille ja mitä hän kertoi. Jälkeenpäin kävimme terapeutin kanssa läpi, mitä siellä tapahtui. En varmaan ole koskaan harjoitteluissa Suomessa keskustellut niin syvällisesti läpi tapahtuineita juttuja, kuin nyt tämän terapeutin. Oli todella mukavaa. Pääsen samaan terapiaan joka torstai muutaman viikon ajan ja muilla kerroilla pääsen osallistumaan paremmin niihin. Nyt vain istuin ja tarkkailin. On ollut muutenkin rohkaisevaa olla harjoittelussa, kun saatiin torstaina palautetta, että kieli ei todellakaan ole ongelma siellä. Pärjäämme siis hyvin.

Torstai ei ollut minulle kovin vahva päivä, sillä kun pääsimme kotiin, minulla alkoi mahatauti. Ensin epäilin, että se olisi Noro-virusta, koska sairaalassa oli liikkeellä sitä, mutta onneksi tauti kesti vain torstai-illan, joten tuskin se Noroa oli. Ehkä sain jonkin ruokamyrkytyksen tai vastaavan. Kuitenkin en perjantaina ollut työkunnossa ja jäin lepäämään kotiin. Jaana joutui olemaan harjoittelussa yksin. Meidän ohjaaja oli ihana ja oli sanonut Jaanalle, että hän voi olla täällä Kanadassa Anninan varaäiti ja jos tarvitsen jotain niin hän tuo vaikka kanakeittoa minulle. Hän myös sanoi, että jos haluamme lähteä joku sunnuntai vuorille, niin pääsemme hänen kyydissään sinne paikkaan, jossa ei ole turisteja. Aiomme kyllä käyttää tarjouksen hyväksemme. Kathy tarjoitui heittämään meidät joku päivä myös Chinook Centeriin. Se on kuulemma todella iso ostosparatiisi täällä. Siellä voi kuulemma kokeilla myös Kanadan perinneruokaa eli buffaloa. Mielettömän ystävällisiä ihmisiä täällä. Potilaatkin ovat kuulemma oppineet jo ainakin Jaanan nimen ja tervehtivät häntä sillä. Meidän nimet on kyllä tuottaneet monille päänvaivaa lausunnan kanssa. Ihme kyllä, minun nimi osataan kirjoittaa täällä oikein, toisin kuin Suomessa:)

Perjantaina olin jo sen verran hyvässä kunnossa aamun levättyäni, että uskaltauduin käymään kaupassa. Kävimme myös pesemässä pyykkiä pyykkituvassa. Täällä pesuainetta myydään kamalan isoissa pakkauksissa ja syykin selvisi ensimmäisen pesukerran jälkeen. Koneet on niin surkeita, että pesuainetta pitää laittaa kunnolla. Pyykkitupa oli erittäin viihdyttävä paikka. Siellä oli iso telkkari, jota koneiden pyöriessä katsoimme. Minä olin taudin jäljiltä vielä aika väsynyt, joten perjantaina ei sitten tehty sen kummempaa. Tai no varattiin me lennot ja hotelli Vancouveriin. Mennään sinne lukulomalla kolmeksi yöksi 17-20.2. Suhta halvalla päästiin. Lennot ei olleet niin kamalan halvat, mutta löydettiin loistava hotelli aivan kaupungin sydämestä ja halvalla. Nyt on siis eka matkakin tiedossa täällä. Lauantaina lähdettiin sitten taas Palin kyydissä keskustaan sen jälkeen kun oltiin soitettu Suomeen. Tässä kuva Palista, kun sain tänään napattua. Ensismmäisenä lähdettiin Calgary Toweriin. Jo päivän alussa meinasi tulla kömmähdys kun nainen tornin vastaanotossa sanoi meille jotain ja emme kuulleet kunnolla alkua. Minä kuulin vain jotain, että joku ei toimi ja pahoittelua, joten ajattelin automaattisesti, ettei me tänään päästä torniin. Kysyin sitten varmistaakseni, että tänäänkö ei siis torniin pääse ja vastaanoton nainen kysyi minulta, että niinkö hän minun mielestä sanoi. Minä sönkötin siihen sitten jotain, että en kuullut kunnolla mitä sanoit. Kyseessä oli se, että pankkikorttikone ei toiminut, joten ei voinut maksaa kortilla. Eipä siinä sitten mitään. Onneksi oli käteistä matkassa ja väärinkäsitys oli nopeasti ohi.Torni on noin 190 metriä korkea. Aika samantyylinen kuin Puijon torni. Hienot maisemat siellä kyllä oli ja kun ilmakin oli loistava niin mikäpä siellä oli käydä. Ei nyt ehkä ollut mikään ultimate-kokemus, mutta pitäähän sitä Calgary Towerissa käydä kerran kun Calgaryssa ollaan. Napsittiin ihan hyvin kuvia sieltä. Siellä oli myös korkeanpaikankammoisille sopiva paikka, jossa seisottiin läsin päällä ja alla vilisi kaupunki. Meni kyllä vähän aikaa ennen kuin uskallettiin mennä sinne seisomaan. Mutta tässä todisteet siitä, että seisottiin siinä. Tornin jälkeen käytiin pyörimässä kaupoissa. Minä löysin pari paitaa töihin ja kengät. Jaana osti yhden paidan töihin myös. Tarkoitus oli käydä syömässä shoppailun jälkeen jossain ravintolassa. Pyörittiin keskustaa ympäri jonkin aikaa. Käveltiin sattumalta ohi, kun ikkunanpesijät olivat töissä. Tässä äidille ja isälle todiste, että kyllä ne täälläkin osaa ikkunoita pestä korkeita rakennuksista:)Löydettiin ravintola sattumalta kun pyörittiin keskustaa ympäri. Täytyy kyllä sanoa, että loistava ravintola löydettiinkin. Paikka oli todella hieno sisältä ja hinnat olivat suht edulliset. Ei saatu kovin hyviä kuvia ravintolan sisältä ja nimikin unohtui jo, mutta pääasia, että tiedetään, missä se on. Minä söin pastaa, jossa oli lohta ja katkarapuja, Jaana kanapastaa. Molempien ruoat oli todella hyviä ja isoja ja pastan kanssa tullut leipä oli jotain todella uskomatonta. Ei jaksettu syödä annoksia ihan kokonaan loppuun, mutta noukittiin kyllä kaikki mahdollinen kana ja kala, mitä löydettiin. Kun tarjoilija tuli korjaamaan ruoat, hän kysyi: Can I pack your food? Me sitten nohevina siihen vastattiin, että kyllä. Luultiin jotenkin, että hän tarkoitti, että voiko hän korjata ruoan pois. Vähän ajan päästä hän tuli kahden muovipussin kanssa takaisin, joissa oli pienet laatikot. Minä ajattelin, että täällähän on hyvä tarjoilu ja luulin, että kassissa oli jokin pieni jälkkäri esim. suklaata. Kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusin, että tarjoilija oli pakannut meidän ruoat. Eihän siinä mitään, mutta kun minulla lautaselle ei jäänyt muuta kuin spagettia. Kirjaimellisesti vain spagettia, sillä ruokaani ei kuulunut kastiketta vaan spagettia, joka oli maustettu valkosipulilla. Jaanan ruoassa oli sentään tomaattikastiketta, mutta hänkin oli noukkinut urhoollisesti kaikki kanat ja kasvikset ruoasta pois. No, jospa se tarjoilija oli ajatellut, että spagetti oli niin hyvää, että sitä oli pakko saada kotiinkin. Jätettiin sitten vähän enemmän tippiä sille:)

Takaisin bussipysäkille kävellessämme kuljimme baarin ohi, joka näyttää Calgary Flamesin pelit isolta screenilta. Ajateltiin sitten, että olisi mukavaa lähteä näin lauantai-iltana katsomaan peli sinne. Minä otin selvää bussiaikatauluista, kun meidän vakiovuoro Palin kyydissä ei mennyt enää siihen aikaan keskustaan. Löysin sitten olevinaan vuoron, joka ajaisi keskustaan ja päätimem lähteä aikaisemmassa bussissa sinne, kun emme kyseisellä vuorolla olleet matkustaneet ja matkaan meni netin mukaan aikaa 45 minuuttia. Hyppäsimme bussiin. Istuimme muina miehinä ensin noin tunnin bussissa, joka ajeli Calgaryn eri lähiöissä. Ihmisiä tuli kyytiin ja jäi pois. Bussi pysähteli melkein joka pysäkillä. Tunnin jälkeen näimme keskustan valot ja olimme innoissamme, että kohta ollaan perillä. Iloa kesti ehkä 100 metrin ajan, kunnes bussi kääntyi pois keskustaan menevältä tieltä. Jonkin ajan kuluttua huomasimme kulkevamme samaa reittiä takaisin, kuin mitä olimme tulleet. Kaksi tuntia kulutimme lauantai-iltana siis aikaa bussissa, jonka piti viedä meidät pitämään hauskaa ja joka palautti meidät takaisin koululle. Olimme matkan jälkeen niin puhki, ettemme jaksaneet mennä katsomaan peliä edes koulun paikalliseen baariin, Libbyyn. Kyllä, hyvästi suunniteltu lauantai-iltamme päättyi kotiin ja koneen ääreen kirjoittamaan tätä. Kyllä aika paljon harmittaa, mutta nytpähän ollaan nähty bussin numero 20 reitti. Sopiva lopetus tälle päivälle. Lopuksi vielä kuva siitä, minne meidän piti päästä. Ehkä joku toinen kerta.. Ehkä katson seuraavalla kerralla bussin reitin vähän tarkemmin..