Something about this city

Nyt on oltu Suomessa viikko. Ihana viikko. Kotiinpaluu oli ikimuistoinen. Lentomatka Atlantin yli meni nopeasti. Päästiin vielä parempaan luokkaan matkustamaan niin oli jalkatilaakin vaikka kuinka. Väsymys oli kova ja olo aika likainen, kun tultiin Lontooseen. Siellä meni taas hermot. Oikeasti, eikö yhden maailman suurimman lentokentän pitäisi olla hyvin organisoitu? No sitä se ei ole. Ei lähimainkaan. Siis ensin jonotetaan bussia toiseen terminaaliin 1000 muun ihmisen kanssa. Päästään kolmanteen bussiin, joka tulee noin puolen tunnin odottelun jälkeen ja on niin täyteen ahdattu, että minä melkein pyörryin siellä. Kamalan kuuma ja kaikki ikkunat kiinni. Sitten kun selvittiin oikeeseen terminaaliin, piti jonottaa kilometrin pituisessa jonossa turvatarkastukseen. Meillä ei ollut edes boarding passeja ja yritettiin sitten selvittää, että mistä me semmoset saadaan. Kukaan ei oikein ollut innokas neuvomaan ja sanoivat vaan ärsyttävällä äänellä, että menkää jonoon. No, me mentiin. Päästiin turvatarkastuksesta läpi ja saatiin sit boarding passitkin. Sitten oottamaan, että saadaan tietää portti. Sitä ei tullut. Tai se tuli puolta tuntia ennen koneen lähtöä. Oli aika huonot fiilikset siinä vaiheessa, kun tiedettiin, että kone on myöhässä ja meillä oli tosi vähän aikaa vaihtaa konetta. Oltiin ihan varmoja, ettei päästä kotiin.

Lento Helsinkiin on aika huonosti muistissa. Mä ainakin pilkin koko matkan, kun olin nukkunut 15 minuutin yöunet. Meillä ei ollut boarding passeja Kuopion koneeseenkaan, kun ne ei voinut niitä tulostaa siellä Lontoossa. Siinä sitten panikoitiin, että aika ei riitä mitenkään. Onneksi niitä ei lopulta tarvittu ja päästiin suoraan juoksemaan koneeseen Helsinki-Vantaan läpi. Niillä oli Kuopion portilla teknisiä ongelmia, joten ehdittiin koneeseen hyvin. Yllätys oli melkoinen, kun mentiin bussiin, joka vei meidät koneeseen. Kalpan pronssijoukkue oli siellä pronssimitalit kaulassa. Saatiin aika hyvä kotimatka siis. Aika sekavat tunteet oli siinä vaiheessa. No, sopi tunnelmaan:) Matkatavarat saatiin kotiin eikä ne jäänyt matkalle. Minä menin sillon yöllä vielä saunaankin. Olipahan hyvä olo.

Suomessa ollessa rytmi on ollut aika sekaisin. En saa illalla unta ja aamulla nukuttaisi kamalan pitkään. Nyt alkaa olla jo vähän parempi. Yleisesti reissusta jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Taaksepäin kun lukee noita juttuja niin saa semmosen käsityksen, että meillä on ollut siellä vaan tosi ärsyttävää ja ikävää. Sitä kyllä on ollut, mutta lopulta ne hyvät muistot on päällimmäisenä. Olen kyllä erittäin onnellinen, että tein tuon reissun. Nyt on aika pistää pillit pussiin tän blogin osalta. Jätän tämän tänne nettiin, jos joku tämän löytää ja haluaa lukea eräänlaisesta vaihtoprosessista. Ja seurailen tällä tunnuksella muiden vaihtoblogeja. Kiitos kaikille lukijoille ja etenkin kommentoijille. Ja vielä loppuun semmonen, että jos teillä on mahdollisuus mennä käymään Damn Seagullsin keikalla niin tehkää se! Ei mulla muuta.