Something about this city

Nyt on oltu Suomessa viikko. Ihana viikko. Kotiinpaluu oli ikimuistoinen. Lentomatka Atlantin yli meni nopeasti. Päästiin vielä parempaan luokkaan matkustamaan niin oli jalkatilaakin vaikka kuinka. Väsymys oli kova ja olo aika likainen, kun tultiin Lontooseen. Siellä meni taas hermot. Oikeasti, eikö yhden maailman suurimman lentokentän pitäisi olla hyvin organisoitu? No sitä se ei ole. Ei lähimainkaan. Siis ensin jonotetaan bussia toiseen terminaaliin 1000 muun ihmisen kanssa. Päästään kolmanteen bussiin, joka tulee noin puolen tunnin odottelun jälkeen ja on niin täyteen ahdattu, että minä melkein pyörryin siellä. Kamalan kuuma ja kaikki ikkunat kiinni. Sitten kun selvittiin oikeeseen terminaaliin, piti jonottaa kilometrin pituisessa jonossa turvatarkastukseen. Meillä ei ollut edes boarding passeja ja yritettiin sitten selvittää, että mistä me semmoset saadaan. Kukaan ei oikein ollut innokas neuvomaan ja sanoivat vaan ärsyttävällä äänellä, että menkää jonoon. No, me mentiin. Päästiin turvatarkastuksesta läpi ja saatiin sit boarding passitkin. Sitten oottamaan, että saadaan tietää portti. Sitä ei tullut. Tai se tuli puolta tuntia ennen koneen lähtöä. Oli aika huonot fiilikset siinä vaiheessa, kun tiedettiin, että kone on myöhässä ja meillä oli tosi vähän aikaa vaihtaa konetta. Oltiin ihan varmoja, ettei päästä kotiin.

Lento Helsinkiin on aika huonosti muistissa. Mä ainakin pilkin koko matkan, kun olin nukkunut 15 minuutin yöunet. Meillä ei ollut boarding passeja Kuopion koneeseenkaan, kun ne ei voinut niitä tulostaa siellä Lontoossa. Siinä sitten panikoitiin, että aika ei riitä mitenkään. Onneksi niitä ei lopulta tarvittu ja päästiin suoraan juoksemaan koneeseen Helsinki-Vantaan läpi. Niillä oli Kuopion portilla teknisiä ongelmia, joten ehdittiin koneeseen hyvin. Yllätys oli melkoinen, kun mentiin bussiin, joka vei meidät koneeseen. Kalpan pronssijoukkue oli siellä pronssimitalit kaulassa. Saatiin aika hyvä kotimatka siis. Aika sekavat tunteet oli siinä vaiheessa. No, sopi tunnelmaan:) Matkatavarat saatiin kotiin eikä ne jäänyt matkalle. Minä menin sillon yöllä vielä saunaankin. Olipahan hyvä olo.

Suomessa ollessa rytmi on ollut aika sekaisin. En saa illalla unta ja aamulla nukuttaisi kamalan pitkään. Nyt alkaa olla jo vähän parempi. Yleisesti reissusta jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Taaksepäin kun lukee noita juttuja niin saa semmosen käsityksen, että meillä on ollut siellä vaan tosi ärsyttävää ja ikävää. Sitä kyllä on ollut, mutta lopulta ne hyvät muistot on päällimmäisenä. Olen kyllä erittäin onnellinen, että tein tuon reissun. Nyt on aika pistää pillit pussiin tän blogin osalta. Jätän tämän tänne nettiin, jos joku tämän löytää ja haluaa lukea eräänlaisesta vaihtoprosessista. Ja seurailen tällä tunnuksella muiden vaihtoblogeja. Kiitos kaikille lukijoille ja etenkin kommentoijille. Ja vielä loppuun semmonen, että jos teillä on mahdollisuus mennä käymään Damn Seagullsin keikalla niin tehkää se! Ei mulla muuta.

Goodbye Calgary

Talla hetkella istutaan Jaanan kanssa kirjastossa ja yritetaan tappaa aikaa. Taksi lentokentalle tulee klo 16 hakemaan. Tanaan siis aloitetaan tuskallisen pitka kotimatka kohti Suomea. Fiilis on aika huippu, tosin vielakaan ei oikein kasita, etta tanaan lahdetaan.

Viimeinen viikko on ollut loistava. Harjoittelu loppui mukavissa tunnelmissa ja loppuarviointikin meni hyvin. Maanantaina oltiin kattomassa Flamesin pelia. Olipahan mieleton peli. Tunnelma oli katossa ja paljon parempi kuin silloin helmikuun alussa, kun kaytiin kattomassa Teemu Selannetta ja Duckseja. Ensinnakin Kipru pelasi, mika oli loistavaa ja nyt kun Olli Jokinenkin on liittynyt Flameseihin niin mikas sen parempi. Kannustettiin Flamesit voittoon. Kotimatka olikin sitten mielenkiintoinen. Rikottiin vahan lakia kanadalaisten kanssa, kun oikaistiin keskustaan. Piti vahan aitoja siirtaa, etta paasi lapi. Calgaryn keskusta oli mielettoman nakoinen illalla. Oli viela todella lammin niin ei voinut muuta kuin nauttia viimeisista paivistaan taalla.

Eilen sitten meilla oli hemmottelupaiva. Kaytiin iltapaivalla manikyyrissa. Mina otin ranskalaisen ja Jaana normaalin. On muuten aika siistit kynnet nyt:) Tosin saa nahda miten pitkaan nama kestaa. Pienta vaikeutta tosin oli ymmartaa niita ihmisia, jotka teki meille nama hienot kynnet. Uskomatonta, mutta osa takalaisista puhuu huonompaa englantia kuin me.. Manikyyrin jalkeen mentiin sitten syomaan. Oli vahan turhan tulista ruokaa, mutta mahat tuli tayteen. Lopuksi viela sitten leffaan. Monterit vastaan Alienit 3 Dna oli kylla loistava. Ja ne lasit oli mita hienoimmat. Ja ehdottomasti jos on mahdollisuus niin kannattaa kayda kattomassa tuo 3D-versio. On nimittain mielettoman siisti.

Tanaan on sitten pesty pyykkia, pakattua ja syoty koululla. Aika kuluu hitaasti. Mutta kaikista vastoinkaymisista huolimatta oli mieleton reissu. On kylla saanut niin paljon hienoja kokemuksia, ettei voi kasittaa. Ja meidan joukkue voitti luonnollisesti jalisturnauksen. Paidan olis siita saanut, mutta ma en paassyt finaalipeleihin.. harmi, mutta ei voi mitaan. Koti kutsuu. Nahdaan Kuopiossa!!! Kiitos kaikille kommenteista ja lukemisesta. Ehka viela paivitan tata, kun paasen Suomeen. Tosin mulla on jo uusi reissu tiedossa kolmen viikon paasta. Pojat kutsuvat Irlannissa. Heipat!

Sikh-temppeliä ja jalkapalloa

Tiistaina oli minun vika jalispeli, joka luonnollisesti voitettiin. Mulla oli oma hovikuvaaja paikalla ikuistamassa todisteita siitä, että minä olen täällä potkupalloa pelannut. Oli kiva peli. Jäi jopa ihan vähän ikävä joukkuettakin. Olis kivaa tommonen Suomessakin, mutta siellä on niin hitsin vaikea saada joukkuetta kasaan. Tai sitten pitäisi vaan tuntea oikeita tyyppejä. Keskiviikkona käytiin Sikh-temppelissä ohjaajien kanssa. Se ei ollut ihan niin hieno paikka, mitä oltiin kuviteltu, mutta mielenkiintoinen reissu oli silti. Kengät piti ottaa pois ja sitte huivit piti laittaa päähän. Sitten kun mentiin tonne sisälle niin kumarreltiin pari kertaa. Sieltä sai ilmaiseksi intialaista kasvisruokaa, mikä oli todella hyvää. Ainoana huonona puolena oli se, että meidän vaatteet haisee ihan kamalalle. Huomenna pitääkin sitten mennä pesemään ylimääräinen kone pyykkiä, jotta saadaan hajut pois. Ymmärrän nyt miksi Lorelai inhoaa intialaista ruokaa:) Tänään käytiin lounaalla ohjaajien kanssa japanilaisessa. Teiyaki lohi oli mielettömän hyvää. Muutenkin oli aika mukava päivä kaiken kaikkiaan. Pidettiin kaksi esitystä Suomesta. Ensin henkilökunnalle ja sitten potilaille. Ohjaajat päästi meidät vielä ajoissa kotiinkin. Kotimatkalla käytiin yhdessä kaupassa bussia ootellessa ja siellä rupateltiin tovi mukavan myyjän kanssa, joka kyseli meiltä kaikenlaista. Jäi siitä jotenkin tosi hyvä mieli. Hassua kun joku tuntematon juttelee noin vaan. Huomenna on sitten esitys yhteisön terveyden edistämisestä Kanadasta. Sen jälkeen ois koulujutut täällä tehty. Tän enempää en tällä kertaa jaksa. Suomesta tuli ikäviä uutisia tänään minulle, joten kaikille siellä paljon jaksamista<3 Itse jaksan jotenkin tässä.

Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana

Tahtoisin omistaa tämän blogitekstin kahville. Meillä on nimittäin kohta mahahaavat molemmilla tästä järkyttävästä kahvin juomisesta. Onneksi siihen tulee nyt uudistus, sillä meillä alkaa olla purut lopussa ja organisoinnin mestarin on pakko alkaa säännöstellä leipien, keksien, puuron ja murojen lisäksi kahvia. Olemme luovuttaneet jo sen suhteen, että kahvi riittäisi ensi viikon alkuun. Pääasia, että se riittää viikonlopulle. Olemme jopa valmiita matkustamaan kokonaisen tunnin bussissa ja c-trainissa aamulla ilman kahvia, jotta kahvi riittää viikonlopulle.

Kahvin juonti ei suinkaan rajoitu vain aamuun vaan nyt on tullut aamupäiväkahvit ja iltapäiväkahvit. Ne ostetaan Timiltä. Tim on ehkä suurin asia, jota tulemme kaipaamaan. Timiin liittyy paljon hyviä muistoja. Timin kahvin kanssa tulee nauttia muffinssi. Yhteinen lempparimme on banaani-pähkinä. Minun toinen lemppari on rusina-aivo-muffinssit. Kyllä. Koko tämän ajan tähän päivään asti olen pokkana tilannut kahvin yhteydessä raisin-brain- muffinssin. En tiedä onko mun näössä jotain todella vialla. Ensin hampurilainen, joka näyttää lapselta ja nyt tämä. Tänään menin normaalisti keskustan Timille ja katsoin kerrankin kunnolla muffinssin nimen. Voitte uskoa mikä tunen tuli, kun huomasin, että siinähän tulee raisin bran. Oikeasti. Tänään sain sitten ensimmäistä kertaa tilattua muffinssin oikealla nimellä. Toinen hassu juttu mikä liittyy Timiin on, että älysimme tässä reilu viikko sitten miten niitä mukeja tulee käyttää. En osaa selittää tähän asiaa mitenkään, mutta sanotaanko näin, että meillä on ollut vaikeuksia mukien läppien kanssa. Onneksi mä katoin tässä Lipstick Junglea yksi ilta ja kekkasin siitä, miten niitä mukeja tulee käyttää. Ei siinä mennytkään kuin 2,5 kuukautta.

Ei mulla muuta. Kahvi on hyvää ja sitä rataa. P.S. Nolottaa nyt kyllä aika paljon kun en osannut kirjoittaa otsikkoa edes oikein..