Lupa astua maahan

Mulla on varmaan joku ihmeen identiteettikriisi. Vaihdan tätä blogin taustaa vähän väliä. Mikään ei vaan tunnu oikeelta. Ihan sama kuin Facebookin profiilikuvan kanssa. Pitää varmaan käyttää tässäkin samaa keinoa eli en saa vaihtaa tätä taustaa ennen helmikuuta. Muistuttakaa sit. Piti siksi valita tämmönen mahdollisimman yksinkertainen ja tylsä tausta. Kyllästyttää jo nyt niin ei voi kyllästyttää jatkossa enempää. Mutta siis asiaan. Tänään saatiin lupa Englannista asti astua Kanadan maaperälle. On aika hieno tunne. Tai ei niin hieno kuin oletin, mutta tarpeeksi. Tunnetta latistaa varmaan se, että meillä on aika lailla kaikki asiat täällä Suomessa vielä kesken. Koulua riittää, oppari on tuuli ajolla, töitä pukkaa ja kavereitakin pitäis joskus ehtiä näkemään. Itse olen ainakin ylibuukannut itseni, mutta ei kai tässä muukaan auta kuin potkia eteenpäin. Itsepähän olen menoni sopinut. Vielä pitäisi saada opintotukipäätökset. Vähän jännittää, että onko ne ymmärtäneet mun sepustukset oikein. Toivottavasti.

Pieniä hankintoja Kanadaa ja tulevaisuutta varten olen tehnyt. Tänään nimittäin tilasin tietokoneen, jonka saan kaikilta sukulaisilta joululahjaksi. Se on pienempi, kevyempi ja monesti tehokkaampi kuin tämä nykyinen korsto. Olen aika fiiliksissä siitä. Vielä pitäisi semmonen lentolaukku hommata. Sen taidan ostaa vasta joulun jälkeen, jos niitä vaikka alennuksesta sais. Ei oo enää kun kuukausi niin ollaan jo Calgaryssa. Aika menee liian nopeasti. Hui.