Pakkaamista vaan

Nyt on enää reilu viikko lähtöön. Mulla on muutto suunnilleen kuosissa, vielä pitäs siivota asunto ja viedä pikkutavaraa pois. Siinä se sit olis. Calgaryyn pakkaaminen alkaa olla suht hyvällä mallilla. Olevinaan oon ottanut tosi vähän vaatetta, mutta kyllä tuo matkalaukku alkaa aika täydeltä näyttää. Tosin ei noi mun tavarat paljon paina, mutta ei sinne silti enää mahdu kamalasti mitään. Pitäs vielä ostaa semmonen vedettävä pikkulaukku koneeseen. Semmonen aika ihana olis Sokkarilla. Saatanpa sen mukaani napata vielä.

Tänään oli aika mielenkiintoinen päivä. Ensin aamulla pakattiin autoon tavaraa, siitä suoraan matkavakuutus ottamaan. Siellä kestikin sit ihan liian kauan, kun oli vähän enemmän porukkaa. No, kiireellä kampaajalle, joka ei sitten ollutkaan paikalla. Siis koko kampaamo pimeenä. Ei kai siinä muuta kuin soittamaan kampaajalle. Mun aika myöhästyi noin 45 minsaa, kun kampaaja oli nukkunut pommiin. Muutaman kirosanan kävin läpi mielessäni, sillä kuontalo olisi aika järkky, jos en olisi päässyt nyt kampaajalle. En nimittäin aio siellä Kanadassa käydä kampaajalla, kun en uskalla. Kun sit selvisin kampaajalta pois, piti olla heti toista muuttokuormaa rakentamassa. En ollut syönyt kuin yhden sämpylän koko päivänä niin meinasi kyllä hermo olla aika kireellä. Sitä paitsi oli aika kiire, kun isän piti olla Siilissä auto katsastamassa klo 16. No ehdittiin kaikki onneksi.

Taidan nyt hiljentyä viikoksi Kinkkuconin ja uuden vuoden pariin. Palaillaan vielä ennen lähtöä viime hetken panikoinnit tänne. Hyvää uutta vuotta kaikille!!!

Sanokaa vaan hulluksi..

Niinpä niin. On varmaan ihan hullua, mutta minä olen aloittanut jo pakkaamisen. Sain torstaina isältä heidän matkalaukun ja tässä muuton ohessa olen heittänyt sinne tavaraa. Ensin olin innoissani matkalaukusta, muistelin sen nimittäin todella isoksi. Kun se lopulta rantautui kämppääni niin pettymys oli valtava. Se on niin pieni! Tällä hetkellä matkalaukussa on suurin osa vaatteista ja se huutaa jo lisää tilaa. Ja mun vaatelista on sentään karsiutunut alkuperäisestä puoleen. Talvi on ihan ärsyttävä aika, kun pitää ottaa mukaan niin älyttömästi vaatetta mukaan. Calgaryssa on tällä hetkellä todella hyytävän kylmä, joten mun takkisuunnitelmat on menneet uusiksi. Tai ei ole, mutta olen hullu ja lähden sinne kevät/syksy-takillani. Palellun sit sinne kuoliaaksi, mutta eipä voi mitään. Se on sitten sen ajan murhe.

Kämppä on tällä hetkellä niin kaaos kuin vain voi olla. Senkki lähti olkkarista torstaina samoin kuin rakas ruokapöytäni ja astianpesukone. Vielä en ole kovin orientoitunut tiskaamiseen, joten keittiön tiskiallaskin on aika järkky. Tavarat on ihan sikin sokin joka paikassa. Joudun pitämään silityslautaa pöytätasona keittiön pöydän tilalla, kun ei ole mitään muutakaan, minne laittaa tavarat. Tässä on ennen ja jälkeen tilanne:

Niin ja ihan kaikille tiedoksi, että tuo sohva olis myynnissä. Jos joku haluaa lisää tietoa niin ota ihmeessä yhteyttä. Pitäis saada se äkkiä pois. Hyvä sohva on:)

Sitten ihan mielettömän mukavaan juttuun. Eli ensimmäinen reissukin Kanadassa on jo tiedossa. Nimittäin Kalliovuorille. Ja tässä teille vähän esimakua siitä, minne me päästään. Nauttikaa.

Lähtö lähenee

Niin se vaan on, että enää ei ole paljon aikaa täällä Suomessa jäljellä. Reilut pari viikkoa. Muuten taitaa olla asiat aika kunnossa, mutta vieläkään ei ole tullut opintotukipäätöstä. Hieman alkaa kyrsimään tuo Kelan vetelehdintä tän asian suhteen, mutta minkäs teet. On niillä kumminkin ollut jo kuukausi aikaa päättää, että kenelle ja miten paljon sitä rahaa saa. Ja kun siinäkään ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Mulla alkaa olla pelonsekaiset tunteet tällä hetkellä, kun Kanadaan pakkaamisen lisäksi pitäisi tätä omaa muuttoakin ajatella. Ei mitään havaintoa pakkaamisesta tai tavaroiden viemisestä. Kyllähän ne asiat järjestyy ja vielä on hyvin aikaa, mutta kun joulukin painaa päälle niin jotenkin ei jaksaisi miettiä yhtään. Aika kaoottiselta tuntuu. Huomenna olis viimeinen koulupäivä. Tiistaina käydään vielä opparia tekemässä, mutta sittenpä se on ohi. Itse en aio ilmoittautua erikseen töihin, kun on vielä tuo muuttokin tässä. Jos tutulta osastolta soittaavat niin menen, mutta muuten en viitti. Laiska mikä laiska. Nyt vaan pitäs vielä nähdä muutamia kavereita ennen lähtöö. Sitten tuleekin pitkä väli. Onneksi tämä yhteydenpito nykypäivänä on helppoa.

Lisäystä:

Tänäänhän se opintotukipäätös minulle sitten postissa tulikin! Ihan hyvältä näyttää, tosin huhtikuussa ei paljon juhlita, mutta kolmelle kuukaudelle tulee ehkä juuri se mainostamani 10 euroa lisää käyttörahaa, kun lähtee ulkomaille. Kyllähän sillä jo jotain ostaa. Ja minä menin jo asioiden edelle. Oikeastihan meillä on vielä 3 viikkoa lähtöön. Olin näköjään vähän liian innoissani. Viime yönä tosin näin jo painajaista siitä, ettei mulla ollutkaan passia. Tänään sovin isän kanssa, että se tuo mulle matkalaukun torstaina niin pääsen jo pakkaamaan. Tämä siis siksi, että olen muuttamassa vuoden vaihteessa, niin on helpompi miettiä jo nyt, mitä ottaa Kanadaan niin ei tartte sitten ettiä muuttolaatikoista tavaroita. Mulle tulee hauskaa tän pakkaamisen kanssa. Ei helevetti. No, happy happy joy joy vaan.

Lupa astua maahan

Mulla on varmaan joku ihmeen identiteettikriisi. Vaihdan tätä blogin taustaa vähän väliä. Mikään ei vaan tunnu oikeelta. Ihan sama kuin Facebookin profiilikuvan kanssa. Pitää varmaan käyttää tässäkin samaa keinoa eli en saa vaihtaa tätä taustaa ennen helmikuuta. Muistuttakaa sit. Piti siksi valita tämmönen mahdollisimman yksinkertainen ja tylsä tausta. Kyllästyttää jo nyt niin ei voi kyllästyttää jatkossa enempää. Mutta siis asiaan. Tänään saatiin lupa Englannista asti astua Kanadan maaperälle. On aika hieno tunne. Tai ei niin hieno kuin oletin, mutta tarpeeksi. Tunnetta latistaa varmaan se, että meillä on aika lailla kaikki asiat täällä Suomessa vielä kesken. Koulua riittää, oppari on tuuli ajolla, töitä pukkaa ja kavereitakin pitäis joskus ehtiä näkemään. Itse olen ainakin ylibuukannut itseni, mutta ei kai tässä muukaan auta kuin potkia eteenpäin. Itsepähän olen menoni sopinut. Vielä pitäisi saada opintotukipäätökset. Vähän jännittää, että onko ne ymmärtäneet mun sepustukset oikein. Toivottavasti.

Pieniä hankintoja Kanadaa ja tulevaisuutta varten olen tehnyt. Tänään nimittäin tilasin tietokoneen, jonka saan kaikilta sukulaisilta joululahjaksi. Se on pienempi, kevyempi ja monesti tehokkaampi kuin tämä nykyinen korsto. Olen aika fiiliksissä siitä. Vielä pitäisi semmonen lentolaukku hommata. Sen taidan ostaa vasta joulun jälkeen, jos niitä vaikka alennuksesta sais. Ei oo enää kun kuukausi niin ollaan jo Calgaryssa. Aika menee liian nopeasti. Hui.

Kun moni asia meni metsään

Monihan voisi luulla, että meillä alkaa olemaan vaihtoasiat jo pulkassa. Enää ei tarvitsisi kuin jännittää lähtöä ja miettiä kuumeisesti, mitä pakkaa mukaan. Todellisuus vaan nyt on hieman eri. Ensinnäkin rahan kanssa tuli pikkunen viba. Joudutaan maksamaan koko lukukauden vuokrat, vaikka asutaan vaan kolme kuukautta. Ei siinä sitten kun 150 euroo/kk lisää kustannuksia. Ja kaiken lisäksi vuokra pitää maksaa etukäteen nyt. Luottorajat paukkuu niin kivasti yli, että pappa betalar, tack. No, itsepähän tähän lähdin. Raha on kuitenkin vain rahaa. Maksan ihan mielelläni tästä kokemuksesta kyllä, mutta vähän pelottaa lähetellä Visa-tietoja Atlantin yli kun kyse ei ole vain muutamista sadoista euroista. Onneksi saatiin stipendirahaa vähän enemmän. Pikkusen edes helpottaa.

Toinen kiva juttu on se, että saatiin lukujärjestykset Mental Health- opintojaksosta. Siis ihan oikeasti se oli mukava juttu, mutta Jaanan harjoittelu oli ajoitettu ihan väärälle ajankohdalle. Mulla se oli oikein ja juuri täydellisesti. Kaipa sekin asia korjaantuu tässä. Päivät näytti muuten aika mielenkiintoisilta.. Ainakin opiskellaan siellä. Mental Health teoriaa oli aina 9-16. Tosin ei joka päivä, mutta sitten muina päivinä ollaan harjoittelussa. Se oli merkitty mielenkiintoisesti 7-23, mutta kaipa se tarkoittaa sitä, että siinä voi olla aamu-tai iltavuoro. Toivottavasti.

Kivaa on myös se, että meidän kv-kordinaattori on nyt äitiyslomalla ja se toinen joka siellä on, ei oikein ottaudu tähän meidän vaihtoon. Pitää ite selvitellä kaikki asiat. Turhauttavaa, varsinkin kun haluais joihinkin asioihin vähän apua. Onneksi ollaan niin ottautuneita tähän, että asiat järjestyy. Vielä pitäis pari asiaa hoitaa ja sitten ehkä helpottaa. Mutta siis 1,5 kk päästä ollaan jo siellä! Edelleen painotan, että jos haluaa lähteä Kanadaan vaihtoon niin kannattaa tuumata muutaman kerran asiaa ihan todella.

Odotusta

Nyt alkaa kaikki olla sillä mallilla, että päästään vain odottamaan reissua. Lennot on varattu, lääkäriin mennään huomenna, suurin osa maksuista maksettu. Lähinnä harmaita hiuksia aiheuttaa asunnon maksaminen. Kv-toimisto on ollut kiinni ja kukaan ei nähtävästi osaa käyttää faksia. No, keskiviikkona uusi yritys. Sitten on tietysti Kelan kanssa tapeltava tukiasioista, mutta sitä ennen pitää saada hieman jotain todistusaineistoa. Itsellä ainakin aika epätodellinen olo tästä kaikesta. Enää kaksi kuukautta aikaa ja se menee varmasti nopeasti kun joulukin tulee. Muutenkin olen buukannut itseni mahdollisimman täyteen, että on tekemistä ja nään kavereita mahdollisimman paljon vielä kun voin. Harjoittelu sotki jonkin verran meidän hyvää aikataulua, mutta kyllä nyt näyttää siltä, että kaikki saadaan ajoissa hoidettua. Ja jos oltais tiedetty kaikista asioista etukäteen niin oltais pystytty hoitamaan muutamia asioita aikaisemminkin, mutta me jouduttiin nyt olemaan ne koekaniinit, jotka joutuu kärsimään tietämättömyydestä. Eipä sillä, en kanna kaunaa tästä. Tietää ainakin, että selviää kaikesta. Ja kaikille, jotka suunnittelee Kanadaan lähtöä suosittelen lämpimästi hommaamaan passikuvia reilusti ettei tartte kahta kertaa käydä niissä.

Päivitän nyt sen Helsingin reissun tähän samaan. Eli tosiaan tiistaina käytiin heittämässä reissu Suomen kauniissa pääkaupungissa. Aamujunalla eka sinne. Piti kytätä kellosta aikaa, millon saa käydä vessassa, kun 4 tuntia piti olla virtsaamatta sinne tarkastuksiin. Löydettiin Helsingin lääkäriasema suhteellisen helposti. Sinne ei ollut kuin semmonen reilun 5 minuutin matka. Ekana päästiin labraan. Verikokeet otti kyllä ihan älyttömän taitava labratäti. Tosin pikkusen pisti silmään muutama asia, esim. korut käsissä, mutta toisaalta se oli niin taitava, ettei jaksanut sellaisen liikaa vaivata. Pikkusen korvaan kävi kyllä sellainen, että siellä teititeltiin. Ainakaan itse en koe, että minua tarvitsisi teititellä, varsinkaan kun vastapuoli on reilusti puolet minua vanhempi tapaus. No, olipahan ainakin hyvää asiakaspalvelua. Rötgenissä kestikin sitten pidempään, kun ne ei ekana suostuneet ottaa meidän ilmottautumista vastaan. Sitten vihdoin ja viimein kun päästiin sinne keuhkokuviin niin kaikki kävi nopeasti. Päästiin sitten vihdoin ja viimein syömään. Lounas- ja kahvireissusta ei sen enempää. Sanotaan näin, että kaiken voi tehdä vaikeastikin:) Muutaman tunnin odottelun jälkeen päästiin sitten itse lääkärille. Sinnekin ajat olivat myöhässä, mutta ei onneksi liian paljon. Lääkäri oli kyllä ihan huippu. Tuli ainakin perusteellinen lääkärintarkastus. Ja sai paljon hyödyllisiä faktoja esim. tupakoinnista. Kaikki meni siis putkeen. Saatiin molemmat terveen paperit. Tosin vielä ei ollut keuhkokuvaa eikä HIV-testiä siellä, mutta tuskimpa niissä mitään on. Laskukin pistettiin menemään koululle niin ei itse tarvinnut maksaa mitään. Ihan vaan tämmönen kiva fakta, että multa otettiin kaksi putkea verta ja pulitin siitä lystistä yhteensä noin 55 euroa. Ja parasta oli, että virtsakoe (liuskatesti, joita itsekin useita tehnyt) maksoi 18 euroa. Hitto se, että uitetaan yhtä liuskaa toisen virtsassa maksaa niin paljon! No, mutta nyt on sekin reissu ohi. Uskomatonta.

Lääkäriin ja liput ostamaan.

Eilen oli ilon päivä. Postia tuli Lontoosta asti. Nyt siis saatiin ne surullisen kuuluisat medical formit. Tosin liian helposti ei tämäkään taas mennyt. Jaanan nimi oli jotain ihan muuta kuin se oikeasti on. Minäkin olen nykyään Annina Katarlina ja asun kyllä tässä osoitteessa, missä asun, mutta se sijaitseen nykyään sit Englannissa. Saa nähä mitä tulliviranomaiset tästä taas tykkää.. Marraskuussa siis lääkäriin. Jospa saadaan joku oikaisu tuohon. En vaan ymmärrä miten vaikeaa on kirjoittaa paperista nimi suoraan. Tai tiedänhän minä. Ei kovin harvinaista minulle.

Huomenna olis sitten vuorossa lentojen varaus. Luultavasti nyt sitten lähdetään loppiaisena.Mutta että nyt alkaa tuntua taas hieman todellisemmalta tämä lähtö. Läksiäisiäkin ollaan suunniteltu, mutta taitaa jäädä isommat bileet pitämättä, kun ei saada paikkaa missä järkätä ne. Ehkä pitää sitten pitää monet pienet:)

Rahaa ja asuntohakemuksia

Asiat ovat taas edenneet. Minä sain uuden passin ja kävin nakkaamassa sen KV-toimistoon. Siten saatiin paperit vihdoin ja viimein vetämään Lontooseen, jossa ne sitten tekee jonkin sortin päätöksiä ja lähettävät sen medical formin meille. Toivottavasti se tulis nopeeta, että päästäis sinne lääkäriin sitten vihdoin. Apurahakin myönnettiin meille nyt. Saatiin jopa 350 euroo enemmän kuin mitä piti saada. Hieno juttu siis. Kyllä niille kaikille rahoille käyttöä löytyy, kun kaikki mahdollinen maksaa ja paljon.

Asuntohakemuksetkin tehtiin. Niistäkin piti pulittaa 45 Kanadan dollaria. Siis pelkän hakemuksen tekemisestä. Saatiin jopa toivoa toisiamme samaan asuntoon. Luultavasti asutaan siellä semmosessa 4 hengen asunnossa. Kuvista päätellen ne on aika luksusasuntoja, semmosia hotellihuoneen tyyppisiä. Isot hellat ja kaikki. Toivottavasti kämppikset haluaa tehdä ruokaa eikä syödä kaikkea valmista vaan. Haettiin Jaanan kanssa myös semmoseen asuntoon, jossa olis muita sairaanhoitajaopiskelijoita. Muita vaihtoehtoja ois ollu esim. hyvinvoinnista kiinnostuneet opiskelijat. Siis kai jotain terveysintoilijoita. Ei me taideta ihan siihen luokkaan kuulua, vaikka terveyttä kovasti yritetäänkin edistää.

Muuten menee lujaa. Harjoittelu lasten parissa jatkuu. Eipä sitä muuta olekaan oikein ehtinyt ja jaksanut tekemään. Mutta hyvin tämä vaihto edistyy. Pelon sekaisin tuntein jäädään odottamaan kirjettä Lontoosta.

Verta, hikeä ja pari faktaa

Ihan vain tiedoksi, että jos olet kiinnostunut lähtemään vaihtoon Kanadaan, kannattaa miettiä 10 kertaa ensin, oletko valmis siihen. Tässä pari mielenkiintoista faktaa siitä, mitä kaikkea sinulta vaaditaan. Ensinnäkin Kanadaan ei vaan mennä. Sinne saadaan (jos saadaan) lupa astua. Ja luvan saaminen ei suinkaan tapahdu Suomen Kanadan suurlähetystön kautta vaan Lontoon Kanadan suurlähetystön kautta. Tietysti, jos olisi jonkin muun alan opiskelija, mitään sen kummempia lupia 3 kk vaihtoon, mutta koska olemme menossa työharjoitteluun sairaalaan niin tottahan toki asia ei ole niin yksinkertainen. Toiseksi, jos kuvittelit, että kielitaitosi englannin suhteen on suht ok ja että lomakkeiden täyttö sujuu helposti, unohda Kanada. Lomakkeet ovat juuri niin vaikeaselitteisiä, kuin voi vaan olla. Oikeaa vastausta ei löydä millään. Muutenkin lomakkeita joutuu täyttämään miljoona. Kolmanneksi, jos lasket itsesi suurinpiirtein "normaaliksi" suomalaiseksi opiskelijaksi, löydät itsestäsi Kanadan viranomaisten mukaan vaikka kuinka paljon outouksia. Esimerkkinä sanottakoon, että yli 30-vuotias on liian vanha lähtemään vaihtoon. Jos perheessäsi on enemmän kuin 4 henkilöä, et pysty hakemaan viisumia, koska lomakkeelle ei mahdu enempää. Jos luet itsesi sinkuksi, et todellakaan ole normaali. Olet jotain vajaavaisen ja epänormaalin väliltä. Viimeiseksi, jos kaikki tuntuu menevän hyvin, varaudu pahimpaan. Vaihto voi epäonnistua siksi, että ei ole mahdollisuutta ostaa Suomesta käsin postimerkkiä, jonka voisi lähettää Lontoosta Suomeen. Ja jos sitä ei ole, et saa medical formia, etkä näin ollen lupaa astua Kanadan maaperälle. Ai niin. Ja varmuuden vuoksi allekirjoittanut joutuu menemään tullivirkailijoiden ohi ilman silmälaseja puolisokeana, ettei varmasti tule mitään väärinkäsityksiä. Jippii vaan!

Tästä voisi saada sellaisen kuvan, että meitä kypsyttää tämä lähtö. Asia on kuitenkin päin vastoin. Olemme enemmän kuin innoissamme. Tässä oli vaan muutama fakta, jotka olemme käyneet läpi. Niin ja kaikenlisäksi mun passi ei kelvannut, joten nyt joudutaan odottamaan vielä viikko, ennen kuin saadaan paperit kasaan ja lähetettyä Lontooseen. No, onneksi meillä on harkkapaikat Suomessa. Allekirjoittanut lähtee sit Niuvaan miesten suljetulle ja Leppävirran kotisairaanhoitoon. Saa nähdä kuinka käy.

Taustaa

Tämä on siis minun ja Jaanan matkablogi. Lähdemme siis opiskelijavaihtoon Kanadaan, Calgaryyn tammikuussa 2009. Suoritamme siellä kaksi työharjoittelu teoriaopintoineen eli mielenterveystyön ja yhteisön terveyden edistämisen (ns. kotisairaanhoito). Kun ne opinnot on plakkarissa niin olemmekin sitten opinnäytetyötä vaille valmiita sairaanhoitajia. Sitä opparia saadaan kyllä odottaa vielä reilun vuoden.

Tämän blogin tarkoitus on kertoa teille, mitä kaikkea me siellä puuhataan. Ja näin alkuun, että mimmoinen tämä koko prosessi on ollut. Voi tuntua hullulta, että tämä aloitetaan jo nyt, vaikka vaihtoon on vielä reilut kolme kuukautta aikaa, mutta allekirjoittaneella kädet syyhyää tähän kirjoitushommaan niin pitihän se tämmöinenkin aloittaa. Sitä paitsi elämme on jo niin täynnä tätä vaihtoa, että se täyttää välillä ajatuksemme täysin. Ja läksiäisistä sen verran, että jos joku haluaa ne meille järjestää yllätyspippaloina (toiveajattelua) niin kertokaa toki suunnitelmista meillekin. Ollaan nimittäin järkkäämässä jotain. Niistä pippaloista ei sitten selvin päin selviä. Se on varma. Ja tuliaiset määräytyy tietysti sen mukaan, mimmoset pippalot saadaan. Kannattaa jättää hyvä mielikuva itestään:D

Tässä tärkeimmät nyt. Palataan asiaan vaikka sen Helsingin reissun jälkeen = lääkärintarkastus.