Kun moni asia meni metsään

Monihan voisi luulla, että meillä alkaa olemaan vaihtoasiat jo pulkassa. Enää ei tarvitsisi kuin jännittää lähtöä ja miettiä kuumeisesti, mitä pakkaa mukaan. Todellisuus vaan nyt on hieman eri. Ensinnäkin rahan kanssa tuli pikkunen viba. Joudutaan maksamaan koko lukukauden vuokrat, vaikka asutaan vaan kolme kuukautta. Ei siinä sitten kun 150 euroo/kk lisää kustannuksia. Ja kaiken lisäksi vuokra pitää maksaa etukäteen nyt. Luottorajat paukkuu niin kivasti yli, että pappa betalar, tack. No, itsepähän tähän lähdin. Raha on kuitenkin vain rahaa. Maksan ihan mielelläni tästä kokemuksesta kyllä, mutta vähän pelottaa lähetellä Visa-tietoja Atlantin yli kun kyse ei ole vain muutamista sadoista euroista. Onneksi saatiin stipendirahaa vähän enemmän. Pikkusen edes helpottaa.

Toinen kiva juttu on se, että saatiin lukujärjestykset Mental Health- opintojaksosta. Siis ihan oikeasti se oli mukava juttu, mutta Jaanan harjoittelu oli ajoitettu ihan väärälle ajankohdalle. Mulla se oli oikein ja juuri täydellisesti. Kaipa sekin asia korjaantuu tässä. Päivät näytti muuten aika mielenkiintoisilta.. Ainakin opiskellaan siellä. Mental Health teoriaa oli aina 9-16. Tosin ei joka päivä, mutta sitten muina päivinä ollaan harjoittelussa. Se oli merkitty mielenkiintoisesti 7-23, mutta kaipa se tarkoittaa sitä, että siinä voi olla aamu-tai iltavuoro. Toivottavasti.

Kivaa on myös se, että meidän kv-kordinaattori on nyt äitiyslomalla ja se toinen joka siellä on, ei oikein ottaudu tähän meidän vaihtoon. Pitää ite selvitellä kaikki asiat. Turhauttavaa, varsinkin kun haluais joihinkin asioihin vähän apua. Onneksi ollaan niin ottautuneita tähän, että asiat järjestyy. Vielä pitäis pari asiaa hoitaa ja sitten ehkä helpottaa. Mutta siis 1,5 kk päästä ollaan jo siellä! Edelleen painotan, että jos haluaa lähteä Kanadaan vaihtoon niin kannattaa tuumata muutaman kerran asiaa ihan todella.

Odotusta

Nyt alkaa kaikki olla sillä mallilla, että päästään vain odottamaan reissua. Lennot on varattu, lääkäriin mennään huomenna, suurin osa maksuista maksettu. Lähinnä harmaita hiuksia aiheuttaa asunnon maksaminen. Kv-toimisto on ollut kiinni ja kukaan ei nähtävästi osaa käyttää faksia. No, keskiviikkona uusi yritys. Sitten on tietysti Kelan kanssa tapeltava tukiasioista, mutta sitä ennen pitää saada hieman jotain todistusaineistoa. Itsellä ainakin aika epätodellinen olo tästä kaikesta. Enää kaksi kuukautta aikaa ja se menee varmasti nopeasti kun joulukin tulee. Muutenkin olen buukannut itseni mahdollisimman täyteen, että on tekemistä ja nään kavereita mahdollisimman paljon vielä kun voin. Harjoittelu sotki jonkin verran meidän hyvää aikataulua, mutta kyllä nyt näyttää siltä, että kaikki saadaan ajoissa hoidettua. Ja jos oltais tiedetty kaikista asioista etukäteen niin oltais pystytty hoitamaan muutamia asioita aikaisemminkin, mutta me jouduttiin nyt olemaan ne koekaniinit, jotka joutuu kärsimään tietämättömyydestä. Eipä sillä, en kanna kaunaa tästä. Tietää ainakin, että selviää kaikesta. Ja kaikille, jotka suunnittelee Kanadaan lähtöä suosittelen lämpimästi hommaamaan passikuvia reilusti ettei tartte kahta kertaa käydä niissä.

Päivitän nyt sen Helsingin reissun tähän samaan. Eli tosiaan tiistaina käytiin heittämässä reissu Suomen kauniissa pääkaupungissa. Aamujunalla eka sinne. Piti kytätä kellosta aikaa, millon saa käydä vessassa, kun 4 tuntia piti olla virtsaamatta sinne tarkastuksiin. Löydettiin Helsingin lääkäriasema suhteellisen helposti. Sinne ei ollut kuin semmonen reilun 5 minuutin matka. Ekana päästiin labraan. Verikokeet otti kyllä ihan älyttömän taitava labratäti. Tosin pikkusen pisti silmään muutama asia, esim. korut käsissä, mutta toisaalta se oli niin taitava, ettei jaksanut sellaisen liikaa vaivata. Pikkusen korvaan kävi kyllä sellainen, että siellä teititeltiin. Ainakaan itse en koe, että minua tarvitsisi teititellä, varsinkaan kun vastapuoli on reilusti puolet minua vanhempi tapaus. No, olipahan ainakin hyvää asiakaspalvelua. Rötgenissä kestikin sitten pidempään, kun ne ei ekana suostuneet ottaa meidän ilmottautumista vastaan. Sitten vihdoin ja viimein kun päästiin sinne keuhkokuviin niin kaikki kävi nopeasti. Päästiin sitten vihdoin ja viimein syömään. Lounas- ja kahvireissusta ei sen enempää. Sanotaan näin, että kaiken voi tehdä vaikeastikin:) Muutaman tunnin odottelun jälkeen päästiin sitten itse lääkärille. Sinnekin ajat olivat myöhässä, mutta ei onneksi liian paljon. Lääkäri oli kyllä ihan huippu. Tuli ainakin perusteellinen lääkärintarkastus. Ja sai paljon hyödyllisiä faktoja esim. tupakoinnista. Kaikki meni siis putkeen. Saatiin molemmat terveen paperit. Tosin vielä ei ollut keuhkokuvaa eikä HIV-testiä siellä, mutta tuskimpa niissä mitään on. Laskukin pistettiin menemään koululle niin ei itse tarvinnut maksaa mitään. Ihan vaan tämmönen kiva fakta, että multa otettiin kaksi putkea verta ja pulitin siitä lystistä yhteensä noin 55 euroa. Ja parasta oli, että virtsakoe (liuskatesti, joita itsekin useita tehnyt) maksoi 18 euroa. Hitto se, että uitetaan yhtä liuskaa toisen virtsassa maksaa niin paljon! No, mutta nyt on sekin reissu ohi. Uskomatonta.